Perussettiä, normihaasteet

Ilman lämppäreitä opettelu

Ollaan käyty sunnuntaisin sukeltamassa vähän aikaa. Vakiokäytännöksi on otettu totuttelu ilman lämppäreitä sukellukseen. Että keho ja mieli oppii kuvioon, ettei sitä tarvitse sitten opetella jos meinaa kisata. Pieni vaiva, iso helpotus jos tottunut. Yleensä n. 60-70m sukellus ilman kaulapainoa. Tässä nyt en näe tärkeänä sitä, tekeekö ennätyksen, (ja jos menisikin hyvin pitkälle, niin sitten pitäisi jo miettiä palautumistakin uintiin) vaan että kunhan sen 50m ja käännöksen tekee, että keho joutuu säännöllisesti menemään sukellusmoodiin.

Henkinen haaste

Se ensimmäinen kerta joulun alla jolloin onnistui se 83m DNF, meni siinä kivasti, kun kyseisellä viikolla oli uinnissa ollut uintisukellussettiä, niin mieli oli tottunut tukalaan olotilaan. Ja tietysti se, ettei ollut odotuksia, niin ei ollut paineita. Ja se, mikä kaikilla aloittelijoilla on. Palleanykäyksiä ei meinaa tulla, tai ne tulee hyvin myöhään. Tämä toki huonontaa maksimitulosta, mutta useimmalle palleanykäykset alkuun ovat ikäviä ja "hallitsemattomia".  Nyt käytännössä joka treenikerralla on palleanykäykset aikaistuneet, ja alkavat jo 25m kohdalla, jolloin tilanne on henkisesti ihan uudella tasolla. Muistan omalta kohdalta sen, kun ekan kerran 100m meni rikki, niin nykäykset alkoivat 50m kohdalla. Kun ne harjoittelun myötä aikaistuivat sinne 25m tienoille, niin meni pitkään ennenkuin seuraavankerran kykeni samaan, vaikka fyysiset edellytykset olivat paremmat. Jälkeenpäin ajatellen, omasta mielestä "niin turhat" hiilidioksidikartat olisivat auttaneet tilannetta.

Fiilistelyä

Tuon yhden sukelluksen lisänä vain fiilistellään ja totutellaan kaulapainoon. Kisaillaan mahdollisimman vähillä potkupareilla tekemisessä, tai tänään kisattiin DNF sukellusajassa 25 metrille yms. Tekniikkaa ei edes hienosäädetä. Tärkeämpää nyt, ettei rintauinnin tekniikka saa mitään häiriöitä, se on niin vaikea löytää ja pitää kasassa sprinttimatkoilla. Äkkiseltään kelloa vasten katsoessa tekniikka on jo riittävän hyvä, parannukset löytyy ensisijaisesti henkiseltä puolelta ja fyysisestä totuttelusta.

Ja tässä pari otetta tältä päivää:

Ja monotesti viime viikolta. Saanan mittatilausmono on aavistuksen liian pieni, niin ei kärsi montaa minuuttia pitää, ja vaikea saada sopivasti jalkaan.

Next generation

Pitkästä aikaa näyttää siltä, että blogi jatkaa hitaasti taas elämäänsä uuden sukupolven myötä.

On tainnut jo useampi vuosi mennä niin, että harrastus on elänyt muutaman kerran vuodessa hallissa fiilistellen, mutta nyt kävi niin, että tytär hyvin menneen uintitreenin päätteeksi ilmoitti halun kokeilla sukelluspituutta. Ja hyvinhän se lähti. 83m DNF ilman kaulapainoa! Ja näytti hyvälle. Harmillisesti kamerasta jäi muistikortti, joten veto ei tullut videolle, mutta se fiilis jäi, ettei raja ole tuossa. Eniten kuitenkin yllätti se, että kykeni sukelluksen tekemään ilman lämppäreitä, vaikka ei koskaan sitä ole opetellut. Käytännössä siis 7min makaaminen altaan laidalla, ja sitten veto.
Ilmaiseksihan suoritus ei sinällään tullut, uimarit vetävät paljon uinti+sukellus settejä yms. sukellusta tukevaa, ja kun päälajina on rintauinti, on tekniikka suht suoraan istuva.
Uintitreenejä tulee 8-9kpl/viikko+puntti 2x. Se taas aiheuttaa sen, että ylimäärästä palautumisreserviä aktiiviseen vapaasukelluksen harjoittelemiseen ei jää, joten sukellukset on hyvin satunnaisia.

Vaikka Saanan tekniikkaan verratessa ei keskikroppa ehkä ole yhtä venyttynyt, kädet ei edessä yhtä yhdessä ja jalat ei mene yhtä selvästi yhteen, kellon mukaan ote veteen on parempi.
Voisi sanoa, että edelläluetellut pienet hifistelyt on pisara meressä, ja se itse potku ja käsivedon tuntuma veteen on se 99% tekniikasta. Rytmikään ei DNFssä ole niin tarkka kuin uinnissa, koska odotusaikaa käsien ja jalkojen välillä on enemmän.

Saanan kanssa aikanaan treeneistä panostettiin 90% ajasta tekniikkaan, josta tuli aina ihan suoraan tulosta, maksimisukellusajan säilyessä siinä samassa, n. 2min55s tienoilla. (tätä aikaa se oli jo 2007 alotellessa)
Nyt näyttää että tekniikka itse ei rajoita suoritusta, vaan tarvittava asia olisi itse apneaharjoittelu että sukellusajan kestoa saa kasvatettua.
Parannettavat on tässä vaiheessa
-Alku tuuletukset jäi kokonaan tekemättä
-Pintautuminen olisi kannattanut tehdä köysiin eikä pohjalle seisten, jos sukellus joskus olisikin tiukka
-Hook breath opetella
-Kaulapainoon totuttelu
-Yleinen apnea harjoittelu

Liitteenä video viimeisimmästä treenistä, jossa veto ilman kaulapainoa, uinti+10s palautuminen+sukellus, ja sukellus kaulapainolla. Omaan silmään/kelloon/vetoparimäärään peilaten näyttää  hyvälle.

Vapaasukellus ennen ja tulevaisuudessa

Blogiin ei ole pitkilleen tullut tekstiä, kun koin ettei ole mitään uutta kuulumista oman tai Saanan harjoittelun myötä. Kuitenkin useita vuosia on jo ehtinyt vierähtää, niin kirjaan ylös sen, kuinka näen lajin harjoittelun tällä hetkellä, ja mitä selkeimpiä avaimia on verrattuna "vanhan ajan" vapaasukellusharjoitteluun, sekä sen, kuinka Saana valmistautui 2012 SM kilpailuihin.

TULLEET UUDISTUKSET 

 Monet harjoittelivat yhtä kovaa, tai kovempaa jo vuosia sitten, kuin nyt harjoitellaan, mutta tästä huolimatta DYN lajien kehitys on ollut merkittävää. Tässä mielestäni muutamia isoimpia avaimia, jotka ovat vaikuttaneet vähintään prosentteja, osa jopa 10% lisää tulokseen.

-Ilman lämppäreitä sukellus.
Merkittävä, ehkä 10% hyöty tai suurempi vanhaan paljon lämmitelysukelluksia sisältävään valmistautumiseen. Tässä kuitenkin näen, että ei kannata liikaa ajatella sitä, että ei lämmittelyjä, ei tarkoita ilman valmistautumista. Jälkikäteen katsoen itse valmistauduin=rentouduin aivan liian lyhyen aikaa, mistä johtuen joskus nowarmup tuntui hyvälle, joskus aivan karsealle. Siitä karseudesta pikemminkin tunnistaa sen, onko valmistautuminen onnistunut. Omalla kohdalla tosin lopputulos oli silti yleensä lähes sama, jos vain pää kesti viedä sukelluksen loppuun. Hämmästyn silti, jos selvää eroa ei olisi huonon ja hyvän valmistautumisen kanssa, kun on kyseessä sukeltaja, joka pystyy viemään sukelluksen rajoille. Tärkein tekijä tässä lienee se, että säästetään anaerobisia resursseja, mikä on varsin ristiriitainen tapa kaikkeen muuhun urheiluun verrattuna. Esimerkiksi uinnissa tyypillistä käynnistää konetta ja lämmitellä lihaksia puolikin tuntia. Siitäkin huolimatta, että siinäkin mennään anaerobisella tasolla lähes kaikilla matkoilla, mutta ilmeisesti ATP ja kreatiini ei silti näyttele siinä niin suurta osaa, kuin mitä sukeluksessa. Maksimitehoilla mentäessä kun ATP ja kreatiini on poltettu paljon sukellusta nopeammin. Ilman lämmittelyä melko varmasti lihas itsessään ei ole yhtä "herkkä ja räjähtävä" kuin lämmittelemällä, mutta sukelluksessa lihaksen maksimiteho ei liene yhtä merkittävä, kuin se, että hapettomasti poltettavaa energiaa on tarjolla. Tästä herää kuitenkin kysymys, voisiko jatkossa olla keino saada lihakset lämpimiksi, ilman että kulutetaan näitä resursseja. Tärkeämpi kysymys tietenkin se, voiko tätä osuutta hioa enää siten eteenpäin, että sillä olisi prosentinkaan merkitystä asiaan. Toinen tekijä tässä lienee se, että lämmitelysukelluksilla voidaan saada perna jo tyhjäksi tuoreesta verestä? Jatkokysymys tähän on tietenkin se, kuinka pernan tilavuus saadaan harjoittelemalla suuremmaksi. Sen kokohan voi kasvaa normaalista paljonkin. Ainakin keuhkovamman omaavilla ihmisillä on näin käsittääkseni havaittu olevan.

-Hook breath
Tätä ei oikeastaan kukaan tehnyt vielä 5 vuotta sitten, nyt käytännössä kaikkia tekee, ja on lisännyt selvästi rajalle vietyjen sukellusten onnistumisia. Yllättävä mutta looginen uudistus. Ei oikeastaan lähde minkään fyysisen ominaisuuden parantamisesta. Mielenkiintoista voiko löytyä vielä jotain yhtä yllättäviä jippoja.

-Puvut
Tässä nyt ei isompaa spekulointia, mutta hyvä että Triathlonistien ansiosta heidän ohuita märkäpukujaan on hyvin saatavilla, hyöty selkeä.

-Nopeampi sukellusvauhti
Yhä useampi sukeltaa kovempaa, koska anaerobisella kyydillä päästään lähes hapettomasti. Mihin vauhti sitten asettuu, jää nähtäväksi. Yhä näyttää silti siltä, että yhtä pitkälle voi päästä kahdella hyvin erilaisella vauhdilla.

ANAEROBINEN KYYTI/TULEVAISUUS

Tuleeko anaerobinen kyyti sitten koskemaan DYN ja DNF lajeja? Aiemmin olin sitä mieltä, että DNF lajissa ei pysty nostamaan tehoja wattimäärältään niin suureksi, että sillä edes pääsisi anaerobiseen tilaan. Kuitenkin esimerkiksi jos pyöräilijällä x, on aerobinen kynnys 200 wattia, ei hän tietenkään millään 100 watin työllä juoksussa pääse aerobisen kynnyksen yli. Toki juoksun wattimääriä vaikea laskea, ja kakkoslajin tehoalueet ei koskaan ole samat kuin ykköslajin, mutta pointtina se, että sukelluksen sukellusvaste vääristää tämän ihan täydellisesti. Sukellusvaste mielestäni voi saada kehon toimimaan anaerobisessa tilassa silloinkin, kun aerobinen/anaerobinen kunto on hyvä, ja sukeltaessa tehdään vain murto-osa tuosta wattimäärästä mikä "normaaleissa" lajeissa on kynnyksenä. Aiemmin olin sitä mieltä, että lajissa ei teho nouse riittävästi, ja dynassakin pitää mennä todella kovaa että näin käy, mutta nyt väittäisin, että valmistautumisesta/genetiikasta/harjoittelusta riippuen, kynnys voi olla erittäin matala. Syy miksi alunperin epäilin ettei DNFssä pääsisi anaerobiseen tilaan, oli se, että itse sukelsin mielestäni kohtuu kovavauhtisia sukelluksia, enkä koskaan kokenut mitään hapotusta. (ilman pukua 108s/100m=0.925m/s) Saanan kohdalla on kuitenkin toisin. Hän pääsee aina DNFssäkin hyvään hapotukseen, enkä tässä näkisi muuta eroa, kuin että hänellä sukellusvaste toimii herkemmin, sekä valmistautuminen on pidempi/rauhallisempi. Sukellusvaste herkempi luultavasti geneettisesti, ja ennenkeaikkea siksi, ettei räpellä niin paljoa hallin ulkopuolista ei suoraa lajityyppistä harjoittelua. Näkisin tilannetta myös niin, että DYNassakaan ei vaadita kovatehoista kiihdytystä alkuun, että päästään anaerobiseen tilaan, vaan nimenomaan hyvä sukellusvaste takaa tilan, ja se voisi mennä jopa herkemmin päälle, kun hetkeksi höllää. Tässä vielä blogin vanha kuva/aukeava linkki tekstiin malliksi missä pohdin sykelaskun kautta aktivoitumista

Epäilen, että tulevaisuuden kehitysaskeleet tulee pyörimään tämän "ilmaisen" anaerobisen kyydin ympärillä. Samoin tekniikka sukelluksessa tulee jossain vaiheessa menemään tämän ehdoilla. Tällä hetkellä kun näyttää siltä, että yhtä pitkälle mennään pehmeällä "matomaisella" tyylillä, kuin puhtailla reisipotkuilla, mutta voi olla, että tulevaisuudessa painotus voimistuu matomaisen tyylin suuntaan pelkästään siksi, että saadaan useampia lihaksia käyttöön ja siten suuremmat anaerobiset varastot käyttöön. Lihakset tuskin ehtivät siirtää ei käyetttävien lihasten varastoja käyttöön sukelluksen aikana?
 Jos pitäisi ennustaa tulevaisuuden täydellinen tyyli, niin se menee niin, että ensimmäiset 30 sekuntia on rauhalliset, ja kun syke on matalimmillaan, vauhti kiihtyy selvästi. Tyyli on matomainen, ja kun maitohapot alkavat olla liian kovat, loppu mennään puhtailla reisipotkuilla, ja pintautuminen on hieman ennen hapen loppumista, juuri silloin kun lihakset eivät enää olisi jaksaneet. Jos itse harjoittelisin nyt siten kuin harjoittelun dynaan parhaaksi näen, selvittäisin 800 ja 1500 metrin juoksijan ohjelman, jonka ottaisin noin 50% määrällä käyttöön. Muut aerobiset/anaerobiset harjoitukset kokonaan pois, ja loppu sukellusharjoitteluja, ja jossain vaiheessa soveltaisin juoksuharjoiteet samoilla syke/tehoalueet veteen kokonaan. Tämän matkan juoksijoilla  anaerobinen osuus on todennäköisesti lajeista lähimpänä sitä, mitä kovaa sukeltavilla sukeltajilla on.

 Saanan SE 182m DYN

Tämä nyt meni sikäli vanhalla kaavalla kuin 2010 ja 2009 kilpailuihin hyväksi todettu, eli kun on taukoa maksimeista, kunto nousee 3-4 sukelluksen ajan, (yksilöllistä) kunhan sukellukset ei liian lähellä/kaukana toisiaan. Näinollen etukäteen laskettiin kisasta taaksepäin päivät, jolloin pitää tehdä pitkä sukellus. Näinollen huippukunto kuuluisi ajoittua lopulliselle päivälle, kuten nyt, ja aiemmin on näyttänyt käyvän

-Treeni 22.4.2012 100m DYN
-Treeni 29.4.2012 175m DYN (25m allas) ja ~puolen tunnin tauon jälkeen 100m DNF (tämä kuulemma niin epämukava, että vaikka ei happi tuntunut loppuvan, ei tahtotila riittänyt viemään pidemmälle. Harjoituksen ensisijainen tarkoitus oli saada simuloitua kisatilannetta, että 2 lajia on samana päivänä)
-Treeni 6.5.2012 133m DNF (25m allas)
-KISA 13.5.2012 182m DYN (50m allas, pohjalla DNF kisasukellus)

Ja tosiaan ennen 22.4.2012 ei tainnut yli 50m vetoja olla pohjalla. Harjoittelu oli ensisijaisesti tekniikka/tuntumaharjoittelua, sekä ehkä 3 viikon ajan kuivastatic harjoittelua pari kertaa viikossa. Viimeiseen kolmeen viikkoon ei lainkaan muita harjoittelulajeja. Kuivastaticeissakaan ei mitään taulukoita, vaan sama logiikka kuin itselläni aiemmin, eli 3-4 lämmittelyä, ja yksi kova veto. Näyttäisi että ainakaan näin lyhyessä periodissa/tällä määrällä se ei sotke dynan palautumista, mutta auttoi Saanalle kuitenkin static ennätykseen pienen parannuksen.
Mielenkiintoisinta tässä static harjoittelussa oli se, että ne jotka ovat nähneet Saanan staticcia, niin tietävät, että nykäykset on hämmentävän isot jo 3 minuutista eteenpäin. Jostain syystä pallea tuntuu "linkittäneen" hermotuksensa vatsalihaksiin, ja ne lähtevät mukaan nykäyksiin. Nyt harjoituksissa kahdesti kuitenkin kävi niin, että pallea jossain 4 minuutin kohdalla irroitti "otteensa" vatsalihaksista, ja pelkästään pallea nyki siten, kuin nyt kaikilla yleensä, ei vatsalihakset! Minusta tämä on erittäin positiivinen havainto. Jos staticcia harjoittelisi ahkerasti, niin ehkä olisi mahdollista saada nykäykset normaaleiksi, ihan puhtaan kehon tottumisen kautta!

Sitten harjoitusvideoita
175m uudella starfin monolla 2min41s

Ja itse kisasuoritus

Sukellusta teneriffalla

Lähdettiin jouluksi teneriffalle perhelomalle. Netistä selasin ennakkoon sen, että sukellusmahdollisuudet ovat hyvät, varsinkin etelä teneriffalla. Saari on täynnä sukellusfirmoja, joten pakkasin mukaan puvun, maskin, snorkkelin ja pienet sterkat. Painot jätin kotiin, koska olin joka tapauksessa sukellusfirmojen varassa, mikäli meinaisin löytää mitään nähtävää.
Ennakkoon pistin sähköpostia aquamarine nimiseen paikkaan, joka oli 200 metrin päässä hotellilta. Vastasivat viestiin varmaan alle tunnissa, ja toivottivat tervetulleeksi paikanpäällä tarkistamaan sen, mitä retkiä heillä menossa.
18.12.2009 perjantaina perille päästyä menin heti kyselemään seuraavien päivien snorklausretket. Valitettavasti olivat peruneet ne. Syy ymmärtääkseni oli se, että merenkäynti oli erittäin huonoa. 360 päivää vuodesta tuulee muualta kuin etelästä, yleensä atlantilta, jolloin kaikki sukelluspaikat etelärannalla on varsin suojassa, ja keli rauhallinen, mutta nyt sitten tuuli etelästä.
Harmitti hieman, googlasin netistä sellaisen firman kuin Easy blue world. Sinne sähköpostia, ja kysyin onnistuisiko maanantaille snorklausretki, ja nouto hotellilta. Se kävi hyvin, ja sovimme että olen maanantai aamuna 8:30 hotellin edessä, josta minut poimitaan kyytiin. Snorklaus oli 25€ ja kyyditys sinne 20-30 kilsan päähän ja takaisin 15 euroa. Tilat olivat lähellä rantaa, ja heillä oli "oma" lahti, jota pitävät siistissä kunnossa merestä. Keli oli edelleen huonoa, pahoittelivat huonoa onnea sään suhteen. Aika usein on viime hetkellä mukaan ilmoittautuvia, mutta nyt ei ollut yhtään, ilmeisesti sää ei miellyttänyt useimpia, joten sain oppaan yksityisopettajaksi.





Opas kertoi siitä miten teneriffan saaret on tässä vuosien saatossa kohdanneet sellaisen ikävän riesan, kuin karibian merisiili. Sille ei ole mitään luontaista vihollista, (paikalliselle merisiilille on meritähti tms. joka estää räjähdysmäisen lisääntymisen) joten se leviää pohjattomasti, ja kun se syö kaiken kasvillisuuden kivistä, lähtevät kalat pois. He ovat lahdelmasta "siivonneet" nämä karibian merisiilet pois, ja kalat ovat sitten tulleet takaisin. Tätä haitallista merisiiltä oli jätetty tietylle alueelle tarkoituksella, ja siellä ei kieltämättä ollut mitään elämää. Kuvaa en huomannut tuosta kohdasta ottaa, mutta yksi hyvin epämääräinen videopätkä jossa näkyy siilejä, mutta ei kaloja.



Olisin voinut vielä iltapäivän sukellella, mutta en ollut tottunut aallokkoon, joten tuo reilun tunnin kierros sai tälle päivää riittää. Itseasiassa en ole koskaan ollut merisairas, enkä nytkään tiedä oliko kyse siitä, vai kävikö rankka matkustus niin voimille, että illalla oli hieman paha olo, ja nukuin monen tunnin iltapäiväunet. Joka tapauksessa palvelu oli hyvää ja sukellus mielenkiintoista. 5mm puku oli aika lailla sopiva, vaikka vesi olikin melko lämmintä, 21 asteista.

Muutama kuva lahdelta:









Sukellusreissu 2, merikilppareiden luo
Koska saarten ympäristöissä on paljon kaikenlaisia hyviksi mainostettuja sukelluspaikkoja, halusin vielä uudestaan sukeltamaan loman aikana. Viimeinen täysi lomapäivä oli jouluaatto, torstai 24.12.2009. Kävin hotellin lähellä olevasta sukellusfirmasta vielä 23.12 kysymässä, olisiko snorklausretkiä jäljellä. 1 paikka veneessä vielä oli jouluaatolle, ja se kävi minulle hyvin. Hintaa retkellä 29,50€. Firma oli wanna dive tenerife, ja tilat oli hyvät, ohjaajia paljon, ja kaikki varsin sosiaalisia. Ohjelma alkoi aamulla rauhalliseen tahtiin klo 9, jolloin jaettiin puvut, painot yms. Kaikki 7 muuta olivat laitesukeltajia, osa tanskasta, osasta en tiedä. Sanoivat tiskillä sinne mennessä että keli on huono kun aallokko on isoa, (olisko 1-2 metristä aaltoa, tuuli siis edelleen etelästä) että voi jättää kyllä väliin, mutta en halunnut, joten ainoana snorklaajana veneeseen vaan. Vika mahdollisuus, ja viime kerrasta olin jo jotain oppinut. mm. sen, että älä tuijota sitä hiekkamössöä joka heiluu edestakaisin, vaan katso sen läpi pohjaan. Snorkkeli ei helposti haukkaa vettä, varsinkin jos jalat on aallokkoon päin. Kohdepaikka oli uusi, joka kiinnosti kovasti, lahti jossa on merikilpikonnia, tuurilla ehkä joku enkelihai ja rauskukin.

Venematka taisi kestää noin puolisen tuntia, ja kyyti oli aika höykytystä, mutta hyvin päästiin perille. (en haluaisi olla sen veneen kuljettaja tuossa aallokossa)

Perillä sitten laitesukeltajat meni kuka minkäkin ohjaajan kanssa minnekin. Yleensäottaen kyseisellä lahdella on lähes varmaa, että löytää niitä kivoja kilppareita, mutta nyt näkyvyys oli luokkaa 2 metriä, niin paljon aallokko irrotti pohjahiekasta hiekkapölyä ylös. Muutamassa metrissä vielä kuvatessa liikkui kaikki kuvattava, ja itse, edes takaisin, siksi videot ovat erittäin rauhattomia.
Tässä yksi video jossa yritän kuvata jotain pientä pallokalanmallista kalaa jota virta vie, samoin kuin minua.

Rauhattomia videoita aallokon määrätessä suunnan:





Aivan lopussa, kun suurinosa kiipesi jo veneeseen onnisti, merikilppari löysi minut, tuli todella lähelle, erittäin utelias ja vaikuttava näky. Tietenkin kameran asetukset oli ihan sekaisin, ja alkoi hirveä säätöhässäkkä, zoomit sisään, eri kuvanottomoodi ja perään. Nykäyksiä alkoi tulla, mutta joku kuva piti yrittää saada. Kilppu pintaan, samoin perässä, kameran säätöihmettelyä, ja sepä oli hengittänyt muutamassa sekunnissa tarvitsemansa ja lähti takaisin syvyyksiin. Pari henkäystä nopeasti ja perään, mutta sinne se katosi. Jos näkyvyys olisi ollut edes 5 metriä niin vielä olisi ehtinyt sitä ihmetellä. Tuuria kuitenkin oli, suurinosa mukana olleista ei tässä kelissä päässyt sitä näkemään, mutta onneksi muutaman kuvan sain, ihan mahti otus. Eikä tällä kertaa illalla väsyttänyt tai ollut paha olokaan, vaikka aallokko oli ehkä isompaa vielä.








Empä tässä loppuyhteenvetona osaa sanoa muuta, kuin että jos toiste tuonne menen, sukellan ihan varmasti siellä uudestaan, ja kaikkien edellämainittujen sukellusfirmojen henkilöiden kanssa tuli todella hyvin juttuun, eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään, vaan lomafiilis pysyi hyvin yllä.

Syksyn ja alkutalven treenit

Syksy on tullut maastopyöräiltyä metsässä ja sukellettua hallissa se tavallinen harjoitusvuorojen sallimat 2x viikossa. Ei mitään pitkiä vetoja tai armotonta intervallia, vaan kevyttä monotekniikkaa. DNF on jäänyt yksittäisiin vetoihin.

Mono innostus on ollut täsmälleen siitä päivästä lähtien, kun Mikko julkaisi tämän treenivideon http://www.youtube.com/watch?v=hxtFBKPRIyE
Siinä oli kehitys mielestäni niin huimaa ihan vanhoihin videoihin nähden, että se motivoi paljon, ja toki hienosti koostettu video on innostavaa.
Harmikseni en ole harjoitteita videoinut ennenkuin nyt joulukuussa, ja vaikka sukellus monotyyliin sterkoilla on luonnollisemman oloista, ei se sittenkään näytä vieläkään asialliselta. Työtä on paljon, ja videota on nyt käytettävä avuksi tai muutosta ei löydy.
No, tästä jatketaan, ompahan kevääksi tekemistä.

Vk2 staticcien loppu

Itse en staticceja enää tehnyt, mutta saana vielä koitti loppuviikosta sinnitellä.
Suunniteltu torstain kuivastatic jäi pariin minuutin sohvalla tehtyyn valmistautumattomaan staticciin. Perjantaina altaalla iski vilu jo kolmannessa staticissa, kun suunnitelmissa oli tehdä mahdollisimman monen staticin sarja ja lopussa täysiä. Sunnuntaina sitten kuivastaticcia paremmalla taistelulla, ja tulihan sieltä kirkkaasti kuivastatic ennätys.

Saana
-torstai kuivastatic x*1min
-perjantai allas static 2min, 2min30s, 3min, ja tähän loppui
-sunnuntai kuivastatic 2min, 2min30s, 3min, 3min30s ja 5min06s Viimeiset 24s naama oli jo melko sininen, mutta näin oli myös viikko sitten tuossa 4min9s kuivastaticissa. Joka tapauksessa nyt ei varmaan montaa sekuntia enää jäänyt tyhjää, mutta hyvä taistelu kuivastaticciin.

Static vk2 2/4

ti 15.9.2009 staticissa edessä allaspäivä. Itse olin päättänyt nyt pitää jonkinaikaa taukoa, että vatsa saa levätä. Päätin kuitenkin koittaa vähän tsempata perjantaisesta vielä paremmaksi, mutta annoin kuitenkin periksi. Se on kyllä tuo "huvittaa lopettaa sukellus" tunne käsittämätön, mihinkään ei koske, nykäykset ei vielä ole isoja, mutta huvittaa antaa periksi. No näin on käynyt lukemattomia kertoja ennenkin.

Sami
-2min static
-3min static
-4min static

Saana
-2min static
-5min3s static
Saana todellakin yllättäen paranti reilusti perjantaina tekemäänsä ennätystään, joka jo oli todella reilu parannus sitä edelliseen. Nykäykset näyttivät nytkin totutusti alkavan jossain 1min30s tienoilla, mutta pysyivät aika hyvin hallussa 3min tietämille. Sitten rauhoittelin ja tsemppasin, ja vaikka välillä näytti että nykäykset karkaavat perinteiseen "hallitsemattomaan tilaan", niin se aina jotenkin vähän pysyi tasapainossa. Kaikenkaikkiaan siis aika parani hienosti, naama toki oli aika sininen, mutta ei ollut silti muuten mitään ongelmia, hitaita silmiä, tärinää tms. Tämä on kyllä siinä mielessä varsin hieno "taisteluvoitto", kun static on ollut aina niin vaikea, ja vaikea se on vieläkin, mutta parannus vanhaan yllättävän nopea. 4-5min väli oli aika pitkälle sitten jalkojen ja käsien pumppailua tilannetta rauhoittamaan, ja sitä "käyttämätöntä" verta kierrättämään.
Staticin aloitus sisälsi 4 tuuletushengitystä, ja sitten tällä kertaa keuhkot muuten täyteen, mutta ei ihan sitä lopun "kurkkuun ja poskiin" täyttöä, että kurkku jäisi rennommaksi. Itse kyllä luulen että tässä voisi olla parempi opetella pakkaamaan sen verran, että voisi lämppäreissä ottaa vaikka 3 pakkausta, jolloin tavan vedossa ei "kurkku ahdistu" kun ottaa ihan maksimisisäänhengityksen. No aika näyttää miten nämä kuviot muuttuvat.

Staticcia lisää

Nyt uudella viikolla kokeillaan toisella tapaa staticcia. Ensin kuivastatic päivä (ma) ja sitten altaalla (ti), sitten keskiviikkona "lepo", ja torstaina taas kuivastatic ja pe allasstatic. Nyt en kyllä tiedä teenkö itse enää torstaina ja perjantaina, herkkä maha ei ihan hirveästi taida tykätä näistä palleanykäyksistä, mutta altaalla nyt pitää vielä tarkistaa se missä mennään.
Lämmittelyihin nyt otin muutaman pakkauksen, ettei rintakehä kiristäisi niin paljoa kuin useimmiten kiristää tavan sisäänhengitykselläkin.

ma kuivastatic
Sami
-2min30s (4 pakkausta kylläpä lähti heti alusta-alkaen "hyvin", nykäykset alkoi vasta tuossa kohtaa)
-3min30s (5 pakkausta myös tämäkin tuntui rennommalta kuin viimeviikolla, nykäykset alkoi 2m30s-3min välillä)
-5min16s (myös lähti hyvin, lähes 3min tienoilla nykäykset. )
se että nykäykset tuntuivat alkavan myöhemmin, ja helpommin, johtui luultavasti tottumisesta, mutta tuntuu että hyperventilointi jota teen (n.10 kertaa ennen staticcia), on tehokkaampi nyt, kun puhallan sen "huulien läpi", jolloin keuhkoissa on pieni ylipaine. Tällätavoin saa kädetkin "pistelemään" paremmin. Mikä olisi tietysti dynassa katastrofi, mutta kun ei tässä staticissa tälläkään tavalla pääse rajoille, niin näin mennään.

Saana
-2min (näytti päällisin puolin olevan ok)
-2min15s (palleanykäykset näytti olevan hallussa, eivät alkaneet isoina, mutta jostain syystä taisteluhenki puuttui)
-3min15s (sama kuin edellä)

Static päivä 4/4

Neljän static päivän putken viimeinen koitos on nyt tehty. Vielä ei jatkosuunnitelmaa tehtynä, mutta ehkä tätä staticcia vielä voisi ja pitäisi tehdä. Ei tässä ehtinyt vielä mitään traumoja saamaan. :) Tänään taas staticit vedessä.

Sami
-tyhjäkeuhko static ~10 nykäystä
siirtymä toiselle altaalle
-static 2min
-static 3min
-static 5min17s (hirveä luovutusmieliala oli koko ajan, 3-4m30s välillä koko ajan meinasin luovuttaa kesken, hyvä kuitenkin että edes tämän sai nyt puristettua. Itseasiassa pisin vesistatic mitä olen tehnyt, vaikka vielä jäikin yli minuutin parhaasta kuivastatic ajasta. Joka tapauksessa huomattavasti miellyttävämpää ja pehmeämpää kuin edellispäivien kuivastaticit. Kahdessa lämmittelystaticissa pidän 5mm puvussa huppuakin päässä, jolloin on vähän hiostava/inhottava olo, kuten kuivastaticeissa, ja itse yritykseen otan hupun päästä, jolloin varsinaisen yrityksen koko alkuajan viileän veden liplatus naamalla tuntuu hyvälle)

Saana
-static 2min
-static 4min21s (Oli melko rauhallinen 3 minuuttiin saakka, 4 minuutin kohdalla oli taas sitä "perinteistä" hankalaa staticcia, mutta joka tapauksessa kehitystä tulee oppimisen kautta. Tässä ei edes huulet sinertäneet kuten edellispäiväisessä, ja ennenkaikkea alku oli rauhallisempi. Saanan strategia oli aluksi "hallita/määrätä" palleanykäyksistä joka neljättä, sitten joka kuudetta, sitten joka kahdeksatta, joka kymmenettä, ja sitten vasta nykäysrefleksi otti "ohjat/rytmin" käsiinsä, jolloin siis rytmi menee taas hervottomaksi.)

Kuivastatic päivä 3

Kuivastaticcia taas
Sami
-1min tyhjäkeuhko static, noin 13 nykäystä (muistin että tyhjäkeuhkostatic on niin epämukava, että sen jälkeen tavan staticin nykäykset ei tunnu niin pahalta)
-4min static, epämukava, kuten aina toinen lämppäri
-4min static, en saanut rauhoitettua kehoa ollenkaan, se siitä tältä päivää. Oli kyllä mahakin liian täysi, mutta taisteluhenki puuttui kokonaan

Saana
-2min static, näytti yhtä hankalalta kuin eka lämppäri aina
-4min09s naama jo vähän sinerti lopussa. On tosiaan hämmästyttävän vaikean näköistä. Nykäykset on niin isoja, että niitä pitää kontrolloida vastustamalla tai muuten jännittämällä, joten liikettä tulee varsin paljon, mutta tilanne ei ole niin hallitsematon, kuin jos pysyy rentona. Outoa, en ymmärrä yhtään, miten tilannetta pitäisi edistää tai mitä tehdä toisin. Selvästi tuo venytysliikkuminen samalla pitää kehoa liian aktiivisena, ja static menee kyllä vaikeaksi, mutta kuten yllä, rentona tilanne on vielä hankalampi.