ti 15.9.2009 staticissa edessä allaspäivä. Itse olin päättänyt nyt pitää jonkinaikaa taukoa, että vatsa saa levätä. Päätin kuitenkin koittaa vähän tsempata perjantaisesta vielä paremmaksi, mutta annoin kuitenkin periksi. Se on kyllä tuo "huvittaa lopettaa sukellus" tunne käsittämätön, mihinkään ei koske, nykäykset ei vielä ole isoja, mutta huvittaa antaa periksi. No näin on käynyt lukemattomia kertoja ennenkin.
Sami
-2min static
-3min static
-4min static
Saana
-2min static
-5min3s static
Saana todellakin yllättäen paranti reilusti perjantaina tekemäänsä ennätystään, joka jo oli todella reilu parannus sitä edelliseen. Nykäykset näyttivät nytkin totutusti alkavan jossain 1min30s tienoilla, mutta pysyivät aika hyvin hallussa 3min tietämille. Sitten rauhoittelin ja tsemppasin, ja vaikka välillä näytti että nykäykset karkaavat perinteiseen "hallitsemattomaan tilaan", niin se aina jotenkin vähän pysyi tasapainossa. Kaikenkaikkiaan siis aika parani hienosti, naama toki oli aika sininen, mutta ei ollut silti muuten mitään ongelmia, hitaita silmiä, tärinää tms. Tämä on kyllä siinä mielessä varsin hieno "taisteluvoitto", kun static on ollut aina niin vaikea, ja vaikea se on vieläkin, mutta parannus vanhaan yllättävän nopea. 4-5min väli oli aika pitkälle sitten jalkojen ja käsien pumppailua tilannetta rauhoittamaan, ja sitä "käyttämätöntä" verta kierrättämään.
Staticin aloitus sisälsi 4 tuuletushengitystä, ja sitten tällä kertaa keuhkot muuten täyteen, mutta ei ihan sitä lopun "kurkkuun ja poskiin" täyttöä, että kurkku jäisi rennommaksi. Itse kyllä luulen että tässä voisi olla parempi opetella pakkaamaan sen verran, että voisi lämppäreissä ottaa vaikka 3 pakkausta, jolloin tavan vedossa ei "kurkku ahdistu" kun ottaa ihan maksimisisäänhengityksen. No aika näyttää miten nämä kuviot muuttuvat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
No niin, hyvä Saana! Siitä se lähtee. :)
Ajattelet vaan että se on DNF:ää, mutta ei vaan tarvitse liikkua mihinkään.
Lähetä kommentti