Perussettiä, normihaasteet

Ilman lämppäreitä opettelu

Ollaan käyty sunnuntaisin sukeltamassa vähän aikaa. Vakiokäytännöksi on otettu totuttelu ilman lämppäreitä sukellukseen. Että keho ja mieli oppii kuvioon, ettei sitä tarvitse sitten opetella jos meinaa kisata. Pieni vaiva, iso helpotus jos tottunut. Yleensä n. 60-70m sukellus ilman kaulapainoa. Tässä nyt en näe tärkeänä sitä, tekeekö ennätyksen, (ja jos menisikin hyvin pitkälle, niin sitten pitäisi jo miettiä palautumistakin uintiin) vaan että kunhan sen 50m ja käännöksen tekee, että keho joutuu säännöllisesti menemään sukellusmoodiin.

Henkinen haaste

Se ensimmäinen kerta joulun alla jolloin onnistui se 83m DNF, meni siinä kivasti, kun kyseisellä viikolla oli uinnissa ollut uintisukellussettiä, niin mieli oli tottunut tukalaan olotilaan. Ja tietysti se, ettei ollut odotuksia, niin ei ollut paineita. Ja se, mikä kaikilla aloittelijoilla on. Palleanykäyksiä ei meinaa tulla, tai ne tulee hyvin myöhään. Tämä toki huonontaa maksimitulosta, mutta useimmalle palleanykäykset alkuun ovat ikäviä ja "hallitsemattomia".  Nyt käytännössä joka treenikerralla on palleanykäykset aikaistuneet, ja alkavat jo 25m kohdalla, jolloin tilanne on henkisesti ihan uudella tasolla. Muistan omalta kohdalta sen, kun ekan kerran 100m meni rikki, niin nykäykset alkoivat 50m kohdalla. Kun ne harjoittelun myötä aikaistuivat sinne 25m tienoille, niin meni pitkään ennenkuin seuraavankerran kykeni samaan, vaikka fyysiset edellytykset olivat paremmat. Jälkeenpäin ajatellen, omasta mielestä "niin turhat" hiilidioksidikartat olisivat auttaneet tilannetta.

Fiilistelyä

Tuon yhden sukelluksen lisänä vain fiilistellään ja totutellaan kaulapainoon. Kisaillaan mahdollisimman vähillä potkupareilla tekemisessä, tai tänään kisattiin DNF sukellusajassa 25 metrille yms. Tekniikkaa ei edes hienosäädetä. Tärkeämpää nyt, ettei rintauinnin tekniikka saa mitään häiriöitä, se on niin vaikea löytää ja pitää kasassa sprinttimatkoilla. Äkkiseltään kelloa vasten katsoessa tekniikka on jo riittävän hyvä, parannukset löytyy ensisijaisesti henkiseltä puolelta ja fyysisestä totuttelusta.

Ja tässä pari otetta tältä päivää:

Ja monotesti viime viikolta. Saanan mittatilausmono on aavistuksen liian pieni, niin ei kärsi montaa minuuttia pitää, ja vaikea saada sopivasti jalkaan.

Next generation

Pitkästä aikaa näyttää siltä, että blogi jatkaa hitaasti taas elämäänsä uuden sukupolven myötä.

On tainnut jo useampi vuosi mennä niin, että harrastus on elänyt muutaman kerran vuodessa hallissa fiilistellen, mutta nyt kävi niin, että tytär hyvin menneen uintitreenin päätteeksi ilmoitti halun kokeilla sukelluspituutta. Ja hyvinhän se lähti. 83m DNF ilman kaulapainoa! Ja näytti hyvälle. Harmillisesti kamerasta jäi muistikortti, joten veto ei tullut videolle, mutta se fiilis jäi, ettei raja ole tuossa. Eniten kuitenkin yllätti se, että kykeni sukelluksen tekemään ilman lämppäreitä, vaikka ei koskaan sitä ole opetellut. Käytännössä siis 7min makaaminen altaan laidalla, ja sitten veto.
Ilmaiseksihan suoritus ei sinällään tullut, uimarit vetävät paljon uinti+sukellus settejä yms. sukellusta tukevaa, ja kun päälajina on rintauinti, on tekniikka suht suoraan istuva.
Uintitreenejä tulee 8-9kpl/viikko+puntti 2x. Se taas aiheuttaa sen, että ylimäärästä palautumisreserviä aktiiviseen vapaasukelluksen harjoittelemiseen ei jää, joten sukellukset on hyvin satunnaisia.

Vaikka Saanan tekniikkaan verratessa ei keskikroppa ehkä ole yhtä venyttynyt, kädet ei edessä yhtä yhdessä ja jalat ei mene yhtä selvästi yhteen, kellon mukaan ote veteen on parempi.
Voisi sanoa, että edelläluetellut pienet hifistelyt on pisara meressä, ja se itse potku ja käsivedon tuntuma veteen on se 99% tekniikasta. Rytmikään ei DNFssä ole niin tarkka kuin uinnissa, koska odotusaikaa käsien ja jalkojen välillä on enemmän.

Saanan kanssa aikanaan treeneistä panostettiin 90% ajasta tekniikkaan, josta tuli aina ihan suoraan tulosta, maksimisukellusajan säilyessä siinä samassa, n. 2min55s tienoilla. (tätä aikaa se oli jo 2007 alotellessa)
Nyt näyttää että tekniikka itse ei rajoita suoritusta, vaan tarvittava asia olisi itse apneaharjoittelu että sukellusajan kestoa saa kasvatettua.
Parannettavat on tässä vaiheessa
-Alku tuuletukset jäi kokonaan tekemättä
-Pintautuminen olisi kannattanut tehdä köysiin eikä pohjalle seisten, jos sukellus joskus olisikin tiukka
-Hook breath opetella
-Kaulapainoon totuttelu
-Yleinen apnea harjoittelu

Liitteenä video viimeisimmästä treenistä, jossa veto ilman kaulapainoa, uinti+10s palautuminen+sukellus, ja sukellus kaulapainolla. Omaan silmään/kelloon/vetoparimäärään peilaten näyttää  hyvälle.