Pelastusharjoituksia

Viimein saatiin ajoiksi treenata pelastamista. Tehtiin niin, että normaalin kaulapainon kanssa sukelsin DNFää, ja Saana sitten pelasti, kun yllärinä puhalsin ilmat pihalle ja valahdin pohjaan. Lopuksi alkoi sujua matalemmassa päässä. Tätä ihan oikeasti kannattaa jokaisen harjoitella, joka aikoo vetää maksimin, tai varmistaa maksimin. Ihan hyvä etten ole maksimiin asti vetänyt kun kahdestaan sumplittu, olen meistä sen verran isompi kokoinen, ettei homma suju ihan heittämällä, varsinkaan syvässä päässä.
Saana testaili ekaa kertaa mono räpsää, ja ihme kyllä taisi päästä Jaken neuvoilla siitä jyvälle. Itse en osaa monotekniikkaa kommentoida (enkä suorittaa) yhtään, joten sen ajan vedin 25sia 30s palautuksella x kertaa lämpimikseni, ja tulin katsomaan lopputulosta.

Sain myös uusia leluja tänään. Sunnuntaina tilasin Spearpointilta lelut, ja nyt jo tuli. Siisti homma ;) Kuvassa ne joilla viime ja toissakesän vedin järvessä ja syvyyskisassakin, ja sitten uudet jotka tilasin.
Olisi kovasti tehnyt mieli hankkia ne C4set, mutta ei kyllä just nyt pystynyt moisiin mitenkään.



Vielä en osaa kommentoida sterkkoja muuten, kuin että helpompi niillä on sukeltaa kuin monolla, mutta jostain syystä hengästyn niillä (kuten myös monolla) enemmän kuin vastaavalla matkalla ilman räpsiä. Siis vaikka ihan sika hitaasti yritin mennä, mutta silti. No ehkä jännitin, kun en ehtinyt paljoakaan testailla.

Se harmittaa, kun jäi maksimiveto tekemättä DNFnä. Uskon että kunto on nyt enemmän tikissään kuin koskaan, (kuvittelen siis että oma ennätys vain odottaa ottajaansa) ja lisävarmistaja olisi ollut, mutta heikkouteni on se, että en luota kuntoon yhtään jos alan palelemaan. Nyt alkuharjoitukset ja muut venyi niin, että sukellus olisi pitänyt tehdä palelevana, niin peruin koko homman. (ennakkoon ajattelin, että tehdään pari pelastusharjoitusta, menen saunaan ja sitten maksimi) Tavallaan tämä on tyhmää, että olen suorituksessa riippuvainen siitä, etten ole mennyt veteen, tai pääsen parin sukelluksen jälkeen saunaan lämmittelemään, ja teen suorituksen sitten, mutta minkäs teet. Suorituskyky ei ole maksimissaan palelevana, ja hitaasti huteraksi kasattu itseluottamus karisisi jos kokisin päätyväni äärirajoille jossain lyhyessä sukelluksessa.
Pitää varmaan lähiviikkoina saada väliin joku rankempi treeni, ja muutaman päivän sisään siitä, maksimiyritys.

+3min apneakävely

Tänään päätin kokeilla mahdollisimman kevyttä ja rauhallista apneakävelytyyliä. Yleensä teen hieman korostetetut askeleet ja käsiliikkeet, että kuormitus vastaisi paremmin sukellusta, joten tämä ei ole vertailukelpoinen edellisiin.
Aamulla pian heräämisen jälkeen kävely yhdellä static lämppärillä.
-Reilu 1min static, 10 nykäystä. Sitten ~3min lepoa ja suoritus
-Apneakävely 110ap, 3min10sek, nykäykset alkoi jostain 40 kohdalta

Eipä siinä, aika erilaista kuin reipastahtinen apneakävely. Reippaassa saa vähän peitettyä fiilistä liikkeiden alle, tämä on vähän static tyylistä kärvistelyä, mutta tulipa tehtyä. Ei nyt niin limiittiveto läheskään kuin aiempi reipastahtinen 130ap kävely, mutta kyllä tuossa naama jo ehti punottamaan.

Hyötyliikuntaa

Olen aina inhonnut sanaa hyötyliikunta, mutta tänään sitä tuli tehtyä. Lunta pukkasi kunnolla, joten motivoin itseni lumentyöntöön, luokittelemalla sen aerobiseksi treeniksi, ja laittamalla sykemittarin ja sykehälytykset käyttöön. Ajattelin ensin että menen PK alueella, mutta käytännössä heti jouduin nostamaan sykekaton ylemmäs, ja menin koko ajan VK alueella.
Arvojen mukaan "pikkasen" rankempaa oli hissukseen kolailla lumia, kuin minun tammikuun alun PK lenkki kuntopyörällä :) (suluissa se 80min PK kuntopyörä lenkin arvot. Ok ei kannata verrata PK ja VK lenkkejä, mutta silti)

VK lenkki lumikolalla 49min
-EPOC 41 (10.0)
-Harjoitusvaikute 4.9 (2.1)
-Keskisyke 139bpm (124)
-Ventilaatio 121l/min (52)
-Hapenkulutus 29 ml/kg/min (28)
-Hengitystiheys 54bpm (28)

Ja kävin kyllä uimahallissakin treenivuorolla tänään, mutta lasten kanssa, joten vaikka oltiin syvässä altaassa, se oli lähinnä leikkimistä ja kuplien puhaltelua. Tosin hauskaa se silti oli.

Apneakävelyä taas

Apneakävelyä taas vuorossa. Tarkoitus olisi ainakin kerran viikkoon ottaa apneakävelyä, ehkä kahdestikkin. Tavoite olisi vakioida vanhan "perussuoritus" ~100ap, ~2min, noin 10% pidemmälle. Alkuun siis 110ap alle ei pitäisi laskea enää treeneissä menemään.
Kävely:
-2min rentoutus sängyllä ja ~30sek rentoutus seisten
-113ap, 2min10s. Nykäykset noin 50 tienoilta. Vikat +20ap oli vähän vaikeuksia pitää ilmaa sisällä. Aika maksimi suoritus tälle päivälle. Tämä pitää nyt muuttaa rutiinisuoritukseksi.

Aerobinen pitäisi ottaa taas mukaan, mutta en tänään vielä saanut tsempattua itseäni kuntopyörän selkään. Kerään henkisiä voimavaroja siihen vielä jonkun päivän. ;)

Hirveä into päällä

Odotin kisaa jo pitkän aikaa, että pääsen lepäämään kun kisa on ohi. Lepäilisin kuukauden tai jotain, ja sitten alkaisin treenaamaan kohti SM kisoja. Toisin kävi. Kisasta jäi ihan mahdoton into päälle. Vaimo on koko viikon iltavuorossa=ei nähdä koko viikolle, eli varmistaja puuttuu, joten en päässyt koittamaan mitään kovia vetoja. Aina olen sanonut, että intervallia en treenaa, mutta toisin kävi. Sitä tahkosin tänään, kun muutakaan fiksua en "yksin" treenattavaksi keksinyt. (Sukelsin snorklaajien alla, joten olin epäsuorasti silti heidän valvonnassaan.)

-10*25m (~30s tauoilla)
juomatauko
-10*25m (~30s tauoilla)
saunatauko
10*25m (~30s tauoilla)
juomatauko
10*25m (~30s tauoilla)

Yhteensä tuli siis sukellettua kilometri, ja noin 20min. Neljä kertaa enemmän kuin yleensä.
Mikä hyöty tästä oli, jos teoriani mukaan tälläinen treeni ei kehitä maksimia. Tekniikkaa lähdin kehittämään, mutta se on vähän jämähtänyt tuohon 4 potkupariin, siinä en edistynyt. Kuitenkin yksi uusi juttu tuli. Koska nykäyksiä tuossa tuli paljon, loppupuolella opin sukeltamaan "pallokala" tyylillä. Nykäykset sai miedoiksi, ja niiden tahtia melkeinpä sai hallittua. Treeni ei tuntunut lainkaan rankalta muuten, paitsi lopussa alkoi jo särkeä oikean silmän taakse, että ilmeisesti tässä näkyy vähäinen harjoittelu. Sitä ei siedä hirveästi. Muuten oli fiilis, että tätähän voisi jatkaa vaikka minne. Kertaakaan ei tullut "hoppu", niinkuin yleensä jos olen intervalli treeniä kokeillut. Nykäyksetkään ei ole koskaan olleet näin helppoja sietää.
Viikon kuluttua vasta seuraava hallitreeni mahdollisuus. Voi kivi. No jos tämän kestäisi. :)

Saanan kisakokemus

Alla Saanan kirjoitus ensimmäisestä omasta sukelluskisastaan.
---------------------

2. Underground Apnea 20.1.07

Etukäteen ajatus staticin tekemisestä ei kiehtonut mieltä, joten olin viikon ajattelematta sitä.
Altaanreunalla maaten otin kuivana kolme vetoa, jossa pisimmässä nykäyksiä oli n. 30-40 s ajan. Siinä maatessa myös staticin mielekkyys tuli itselle selvitettyä. Kilpailutilanne jännitti,
varsinkin vatsan seutua ei ihan rennoksi saanut. Ajattelin, että staticin tarkoitus oli kisajännityksen läpikäyminen, ettei jännitys sitten enää haittaisi dynamiccia. No, ajattelin vielä yhden vedon tehdä lämmittelyaltaassa. Varmistusta pyytäessäni, Johanna sanoi minulle suoraan, että kannattaisi mennä jo kisa-alueelle. Fiksu ohje, aikaa oli enää jäljellä 10 min. Vielä piti kääntyä takaisin ja kysyä Simolta mitä reittiä kisapaikalle mennään.
En halunnut omaa kokemattomuuttani vahingossakaan häiritä muita kilpailijoita. Luottavaisuus suorituksen onnistumiseen kasvoi, kun varmistajaksi sattui tuttu henkilö. Väinön kanssa sovittiin, että hän antaisi lähtölaskennassa merkin 20 s kohdalla, jossa aloitan keuhkojen tuuletukset. Sovittiin myös, että hän sanoisi jonkun väliajoista. Nykäykset alkavat minulla yleensä noin 1 min 20 s kohdalla ja ne ovat varsin voimakkaat. Niiden takia minulta pyydettiin ylimääräisiä merkkejä. Staticissa olevaa olotilaa on vaikea kuvailla jälkikäteen. En pintautunut hapenpuutteen vuoksi, vaan koska nykäyset voimistuivat alkaen muistuttaa sarjatulta. Treeneissä olen ollut pari kertaa sitkeämpi ja paras ammetreeni on ollut 3 min 19 s. Nyt ajaksi tuli 2:42, ilmoitettu aika 2:00 ja todellinen tavoite 2:30. Vielä kun tuntui, että sain muutaman kerran liikutettu mahaa helpottamaan nykäyksiä, olin suoritukseen todella tyytyväinen.
Kyllä sitä kerkesi vielä uudestaankin jännittämään ennen dynan alkua. Käytiin Samin kanssa punttisalissa, jossa oli leppoisa tunnelma ja ei näköyhteyttä veteen. Kello tuli 16.00 ja lämmittelyvuoroni alkoi. Menin saunaan.
16.19 olin sukeltanut 25 m. Nyt hiipi mieleen epäilys, että olin aloittanut lämppärisukekellukset liiana myöhään. Staticista oli kaksi tuntia, mutta reisissä painoi vielä väsymystä. Tuntui kun en olisi eläissäni sukeltamassa käynytkään. Painoin ikävät ajatukset pois mielestäni ja päätin vain jatkaa sukeltelua. Tein puolesta välin allasta päätypotkuharjoituksia. Sami tuli paikalle tehtyään oman kisavetonsa. Aikaa oli enää noin 12 minuuttia, joten oli viimeinen hetki tehdä pidempi veto. Sukelsin 50 metriä, joka oli epämielyttävää. En tiedä missä kohden nykäyset alkoivat, mutta ne olivat alusta loppuun kurkussa ja kuulostivat tälläisiltä ynk ynk ynk... Aikaa oli vielä tehdä päätypotku ja siirtyminen kisaradalle.

Lähtö sujui ongelmitta. Sami sanoi 20 sekunnin merkin, kolme tuuletusta, nielaisu, sisään veto ja lähtö ehkä noin 4 s kohdalla official topin jälkeen. Syvässä päädyssä jouduin nousemaan ylöspäin kynnyksen takia. Päätypotku oli puolitehoinen, mutta ei huti. Jouduin korjaamaan potkutekniikkaa useamman kerran. Väsyneillä jaloilla, polvet tahtovat koukistua luvattoman paljon. Harmillisinta on etten kyennyt rentoon sukellukseen. Treeneissä en koskaan ajattele sukelllusta pidemmälle, kuin sitä kohtaa, jossa olen menossa. Nyt 35 metrin kohdalla ajattellin, "Vitsi, minä sukellan kisoissa, pitäisi saada joku kelvollinen tulos.". No, pään ja käsien asento olivat hyvät, vauhti tasainen (ainakin luulisin) ja nykäyset rintakehän alueella. 50 käännös onnistui, 60 kohdalla tuli tunne siitä, ettei mieli ole enää rauhallinen. Lähdin kaartamaan reunaa kohden ja pintauduin 62 metrin kohdalla. Ilmoitettu matka 60 m, todellinen tavoite 75 m (jonka olen harjoituksissa tehnyt aina maksimi vedolla, tosin vasta pari kertaa). Olin suoritukseen tyytyväinen. Sain pidettyä itseni kasassa ja kyseessä oli jo toinen laji samana päivänä. Ja kyllä pitää sanoa, että kisojen toinen sija lämmittää mieltä.
Kiitokset kisaorganisaatiolle ja kanssa kilpailijoille: Saana

Samin kilpailupäivä

Aamu:

Kisapäivä koitti viimein, ja aamiaisen tein niin tavallisen kuin mahdollista. Ruispuuroa voisilmällä. Matti yöpyi melkein viereisessä huoneessa hotellissa, (oli treffattu jo perjantaina) niin sovittiin että lähdetään kimpassa 9.15. Kaiken varalta oltiin edellisenä iltana ajettu Hervannan hallin ohi, ettei aamulla tarvitse enää jännittää sitä, löytääkö ajoissa perille.

Kisapaikalle:

Perille löydettiin suorilta, ja porukkaa oli jo ehkä puolet paikalla. Osa jo lepäsi patjoilla, ja tuli siinä hiljaa mielessä hätäiltyä, että pitäisikö tässä jo nyt jotain rentoutumista tehdä. Tulin siihen tulokseen, että parempi kuin vain höpöttelen tutuille, joita on aiemmissa tapahtumissa tullut bongattua. Sitä vartenhan tänne osittain tulinkin.

Briifing:

Briifing tuli ja meni, siitä jäi mieleen asia jota ei ollut tullut ajateltua, että päätypotku pitää lähteä korokkeen yläpuolelta. Ok, selkeä homma, on meilläkin altaassa koroke, pitää vaan muistaa tuo.

Odottelua:

Briifin jälkeen kävin suoraan saunassa ja suihkussa, kuivasin itseni ja vedin verkkarit jalkaan, ja menin hengailemaan altaalle. Olin alkupäässä, (kolmas ryhmä) taktikoin niin, että saisin tehdä mahdollisimman alussa kaiken, niin ei ehdi keräämään jännitystä niin paljon, ja ehtii seurata muiden tekemisiä sitten. Välillä olin syönyt banaanin, mutta nälkä hiillosti, joten otin riskin (huono maha, "tuntemattoman" syönti on aina "riski") ostin sämpylän ja söin sen reilusti ennen vuoroa, että ehtii vielä käydä vessassa jos tarpeen. Tarve tuli, ja ok, vähän vähensi jännitystä, kun tiesi että maha on nyt taas tyhjä.

Jännityksen valtaamana kuljeksin altaalla Lauri-Joel-Ville-Matti akselia, ja välillä pukkarissa. Viimein pukkarikierroksella huomasin, että Ville oli jo pukemassa pukua, vaikka oli minua seuraavassa ryhmässä. Rupesi vielä lisää jännittämään, (jos mahdollista) että olenko sittenkin laskenut pieleen ajoituksen. Kuljeksin vielä vähän, ja n.30-35min ennen lähtöä menin pukemaan rauhassa (lue häpäkässä) pukua. Nopea saippuointi jaloille ja housut jalkaan. (uudehko puku, pari kertaa aiemmin olen pukenut, en tiedä yhtään kauanko sitä pukee) Meni heittämällä jalkaan, jes hyvä homma, takille sama homma. Sekin meni hyvin, oolrait, ei hätää, eikun rauhassa lämmittelypaikalle, olen hyvissä ajoin. Ainakin 20min aikaa. (laskelmoin ennakkoon että tarvitsen 11min aikaa, 2min static, pari min tauko +2min static ja 5 min rentoutumista)

Staticcia tekemään:

Reippaana lämmittelypaikalle itsevarman oloisena päätyneenä huomasinkin että hitsi maski jäi. Jos naama punotti takaisin kävellessä, niin se ei johtunut siitä että olisi vielä tullut puvussa kuuma. No vaivihkaa laukulle ja maski käteen ja takaisin ilmoittautumaan Johannalle, ehkä kukaan ei huomannut mitään. Ajoitus hyvä pääsin suoraan siirtymäalueelle. Otin pari staticcia siinä, en edes katsonut aikoja, vaikka vähän väliä kytistelin kelloa, että milloin on oma vuoro. Sitten huomasin että Saanahan se tekee staticcia siinä parhaillaan. Tiesin ettei pidä toisten suorituksia, katella, mutta kiinnosti ihan suunnattomasti osaako merkit ja muut kun static valmis. Näytti menneen hyvin, ok, voi taas jatkaa rentoutumista. Pääsin alueelle, ja vähitellen tulikin 2min kohta. Puvun läpi sitä ei meinannut ollenkaan kuulla mitä kuulutuksessa oli, mutta onneksi varmistaja sanoi heti perään ajat. Joskin tietysti varmistajalla menee muutama sekuntti toistoon, joten onnistuin paniikissa pähkäilemään "onkohan lähdöt jostain syystä muutaman sekuntin erolla toisistaan". En tiedä mistä tämä ajatus tuli päähän, mutta näin päättelin. Pian tuli 20sek kohta, muutama hengitys, official top, ja olin epävarma, onkohan minunkin radalla just nyt official top, hapet ois jo täynnä. Ehkä ei, ehkä on, en tiedä. Muutama nopea pakkaus että kuluisi 5 sekunttia, sitten naama veteen, oli tai

ei, nyt on pakko aloittaa.

Pulssi nousi ihan törkeästi ylöspäin, ei ikinä ole noussut noin rajusti, hetken tuntui kuin olisin ollut lenkillä. Siinä vaiheessa tuli mieleen, ei hitsi, pystynkö pitämään edes asettamaani 2min59sek aikaa jos tämä on "yhtä juoksemista". No pulssi aikanaan laski, ja ehkä hetken aikaa oli rauha, mutta jotenkin oli olo "ei tästä kuitenkaan mitään tule". Teki mieli antaa periksi. 2min merkki tuli, ja päätin, hitsi voin antaa ihan hyvin periksi 3min kohdalla, laitan jalat alas 2min30s kohdalla. Nykäykset alkoivat ehkä siinä toisen merkin kohdalla. Odottelin kolmannen merkin, nykäyksiä tuli ehkä 15, ja nousin ylös. Aika 3min06sek.

Laskelmoin ihan täysin sen varaan, että kisassa on tsemppi päällä, ja en viitsi heittää hommaa kesken, mutta niimpä vaan kehtasin. I'm ok merkin jälkeinen parinkymmenen sekunnin odotus tuntui hassulta, eihän tässä hengästynyt, sitten ehti miettimään menikö merkki ok vai mikä. No suoritus meni läpi, ok, tulipa ainakin valkoinen kortti.

Staticcien seuraaminen:

Staticin jälkeen tuli satunnaisesti seurattua muita, ostettua uusi sämpylä, juotua marjakeittoa ja syötyä banaani, mutta lopuksi näköjään muutkin itseni lisäksi, olivat äärimmäisen kiinnostuneita loppukamppailusta. Tässä vaiheessa oli minun silmille urheilujuhlan tuntua. Molemmat, Timo ja Simo tuntuivat niin luonnottoman rennoilta. Itse ihan panarissa käy tekemässä 3 minuuttia, ja nämä tietävät tekevänsä todella rajuja aikoja, ja eivät jännitä pisaraakaan. Oli hauskan näköistä nähdä Päivi hinaamassa Simoa naama vedessä altaan toisesta päästä.

Startti tuli, kello lähti itselläni käyntiin, pojat kääntyivät samaan aikaan. Takana kuului joitakin arvauksia, ainakin pari muuta kelloa myös "piippasi" samaan aikaan kun itsekkin käynnistin kellon.

Oikeasti, jos sivulliselle kertoisi miten jännää on seurata staticcia, niin varmasti ei ymmärtäisi, mutta sitä se oli. Koko ajan koitin tarkkailla selkää ja kylkiä, milloin nykäykset alkavat. En oikein ole varma havaitsinko sitä kuitenkaan, vaikka selässä pientä nykimistä Simolla havaitsin, Timo oli vähän liian kaukana hyviin havaintoihin. Lopulta Simo kuitenkin nousi, rutiini ei mennyt ihan nappiin, mutta "no en ole ok" nosti huumorin pintaan. Taas kärppänä seuraamaan Timoa. Timppa nousi kuitenkin "jo" pian seiskan jälkeen. No, kova aika, jännä static loppu. Nyt vaan dynaa odottelemaan.

Dynan odottelua:

Hetken oli rauhallista, mutta vaikka kuinka oli ajatellut, että static poistaa kaiken jännityksen, sittenhän kuviot on nähty, niin toisin kävi. Taas alkoi keräämään jännitystä ihan törkeästi. Saana mainitsi saman, niin sai itsekkin sanottua, että oho, sama vika. Siinä sitten vähän kierreltiin, ja tuli ajatus lähteä vain makaamaan punttisalin puolelle. Tämä oli hyvä idea. Hetkeksi irti kaakeleista ja vedestä, ja näköjään olikin se, että taidettiin me aloittelijat ruokkia vähän toinen toistemme jännitystä, kun päältäpäin näki pientä hermostuneisuutta. Punttiksen puolella olivat vain "vanhat parrat", ja niiden juttuja kuunnellessa oli aika mahdoton jännittää. Oli täydellinen lepotauko.

Dyna edessä:

Olin joulukuun puolella kasannut itselleni ihan törkeän suorituspakon dynaan. Tuolloin ei ollut mielessä se, että yrittääkkö kuinka lähelle satasta, vaan silmissä kiilui tulevana lukemana minimissään 109m. (Siis vaikka satasen ylityksiä oli vain 2kpl pohjalla, ja treeneissä optimiolosuhteissa) Tälläisen paineet helposti vievät jopa hauskuuden treenistä, mutta se lisää myös pelkoa yrittää maksimia, kun suoritukseksi ei kelpaa edes vanha ennätys.

Jossain vaiheessa järki kuitenkin voitti, ja muistutin itselleni, että haluan mukaan kisaan tuli tuloksena ihan mitä tahansa, ja lopulta treeneissäkin uskalsin tehdä edes "keskinkertaisen tuloksen". Ja kisaamis mielessäkin tärkeintä on hakea se tieto, miten kroppa reagoi jännitykseen, tehdä varma tulos. Kuitenkaan koskaan ei tiedä kuinka sitä paineen alla toimii, joten päätin varmistaa sen, etten yritä mitään päätöntä, vaan laitan sen verran matalan tuloksen, etten lähde jahtaamaan Villen tulosta jos näen/kuulen suorituksen.

(Tiesin että Ville pystyy erittäin hyvään tulokseen)

Ilmoitetut tavoitemetrit 49m. Henkiset, ainakin 85m.

Staticin jälkeen ajattelin, että mitä tahansa väliltä 49-85 saa tänään kelvata, mutta koitetaan mennä minne hyvin pääsee.

Apneakävely 30min ennen +70ap (varmistamaan ennen wc käyntiä, että jos vatsassa on jotain, niin ei ole kauaa)

Menin ykkösradan viereen ehkä 15min ennen suoritusta. Spider man pyyhe päätyyn lattialle, ja kuivastaticcia tekemään.

n.1min static, 10 palleanykäystä

x min tauko

2min00s static, 30 palleanykäystä.

Hetken meinasi tulla epäusko. Toisella staticilla pitäisi irrota 20 nykäyksellä lähemmäs 2min30s. Muistutin itselleni Simon postin FRC threadistä, ja rauhoittelin itseäni ”optimaalisen sukellusvasteen” turvin, jos nykäykset alkaakin aikaisin.

Jotenkin olin minuutin eri ajassa kellon kanssa, ja yllätyin kun tuli 2min kuulutus. Ok, maski päähän ja molskis altaaseen. Odottelin laidalla, tarkkailin koko ajan, etten pisaraakaan ylihengitä, ehkä jopa alihengitin.

-30sek merkki, varovainen normaali hengitys

-20sek merkki, ylihengitykset alkuun

-5sek merkki, toinen hengitys vasta menossa ulos. Rauhoittelua, aikaa on, ei hätää, puhalla rauhassa ja sitten sisään

-5,4,3,2,1,0,1,2,3,4,5 keuhkot täynnä, menoksi!

-(lasken potkupareja aina sukeltaessa) yk-si, kak-si, kol-me, nel-(höh missä T) jä, siinä, hyvä. Vilkaisu eteen. Hitsi, tässä koroke on paljon ylempänä kuin meidän altaassa, ylöspäin puoli metriä, käännös

-liuku, nykäys. Sitten alkoi seuraava keskustelu pään sisällä"whaat, 30m ja eka palleanykäys. Puuh, voisiko antaa periksi 50 metrissä, voisiko. Voi ihan hyvin voin jättää siihen, näin teen. Ei hitto annoin periksi staticin, ei ole mitään järkeä siinä, että tulen tänne antamaan periksi, pakko vetää se +80m, se menee ihan varmasti." pääty tuleekin, käännös

-Pähkäily jatkuu "entä jos spurttaan 80 metriin, ei tarvitse pitkään sinnitellä. Parempi ottaa se rauhassa", hitsi taas pääty noin ylhäällä, taas ylöspäin."

-Liuku, ja taas jatkuu "Ihan varmasti osa porukkaa ottaa 80-85m, jatkan sen yli. Pari kovempaa nykäystä. Ok, kirkas mieli, continue. Hitsi alkaa keräämään happoja jalkoihin, käännynkö, en käänny, käännyn, en käänny. Tämä on ihan hyvä."

-Henkäys, maski pois, I'm okey. Oli varma fiilis, merkki meni oikein, eikun odottelemaan tuomiota. Valkoinen kortti tuli, jees hyvä homma, eikun ylös. Ainakin Matti, Kalle ja Simo onnitteli samantien. Oli aika voittajafiilis, että onnistuin tosipaikan tullen sittenkin.

Pyörin hetken paikallani, ja huomasin että Ville taisi vetää kans satasen DNFssä. Pintautumisen näin, oli pinnassa vahvan näköinen, ei samban oireita, mutta merkki väärässä järjestyksessä. :( Hetken siinä pyörin ihmeissäni, sitten muistin. Ainiin, lupasin Saanalle katsoa lämppärit vielä.

Varmistamaan:

-Kävin tökkimässä Saanaa selkään, hei nyt oon paikalla, nyt ota se viiskymppinen jos haluat. Saana oli vähän hengästynyt aktiivisesta lämppäritahdistaan, joten rauhoittelin enintä intoa. Käännökset näytti menneen putkeen. Aika meni nopeasti, ja sitten tuli Saanan vuoro siirtyä kisapaikalle. Tässä välissä kysyin Kimmolta, että saako avustaja toistaa ajat kilpailijalle. Tuli lupa, puhua saa, mutta ei koskea enää kisapaikalla. Ok, eikun lukemaan aikoja taakse (Kuulovian takia sitten toistin, 2min,1min30,1min,30s, 20s) Sitten kiireellä kamera päälle ja videoimaan pinnalta päädystä. Saanankin sukellus meni putkeen, merkit oikein, ja hymy oli korvissa kun nousi altaasta. Kiva homma.

Lopussa taas tuli jännättyä isojen poikien sukellukset. Lähdöt oli vähän vaikea seurata kahdelta radalta, mutta itse sukellusten seuraaminen onnistui hyvin, kun katsoi vain missä turvasukeltaja menee. Eri nopeuksisissa pareissa olikin jännintä aina, tuleeko hitaampi vielä ohi, kun nopeampi pintautui, mutta ehti kauemmas.

Lopulta kisa oli ohi, vähän kiirettä pukkasi, mutta lopulta ulos päästiin.

Illanvietto pizzeria Napolissa oli kiva, ja paikkakin löytyi Kallen ohjeilla helposti. Tämän jälkeen siirryttiin hotellin kautta illan viettoon, josta ei sen enempää, mutta hauskaa siellä oli. =) Terveisiä vaan kaikille paikalla olleille, nasta päivä. Todella hieno! Kyllä paluu arkeen on tylsä näin jännän ja seurallisen viikonlopun jälkeen, joten seuraavaa sukellustapahtumaa odottamaan.

Kunnon varmistelua

Kirjoitan nyt jälkikäteen sunnuntai iltana torstain ja perjantain ohjelmat blogiin. Kisa oli lauantaina, siitä kirjoittelen tarkemmin huomenna.

Torstaina vielä vähän oli sellainen fiilis, että edellisen viikonlopun vatsataudin sotkeman kuvion takia pitäisi varmistaa tilannetta, että mikä on kunto, vaikka hyvä ehkä olisi vain levätä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei yksi parin minuutin veto voi hirveästi elimistöltä palautumisvaroja syödä, joten töiden jälkeen pikainen testaus apneakävelyllä.

-2min rentoutus
-110ap nykäykset 40 tienoilta, 2min3sek
Kirjasin muistiin kävelystä ylös "ihan jees, lopussa joutu vähän puristaan"


Perjantaina lähdettiin aamulla kohti Tamperetta, ja käytiin illalla vielä Kalevan hallissa fiilistelemässä. Ehkä reilu puoli tuntia vaan sukelleltiin altaan syvässä päässä, lähinnä paineentasaus harjoituksia.

Vika treeni

Tänään oli vuorossa viimeinen treeni ennen kisoja. Viime päivinä olen lähinnä lepäillyt, on ollut maha sen verran kipeä, etten ole voinut edes ajatella treenaamista, mutta onneksi tänään oli jo aika normaali päivä, koska nyt oli vika mahdollisuus altaaseen ennen kisaa.
Pikkuisen oli paineita ottaa kisavalmistautumis tyylillä yksi pitkä veto, koska tällä tyylillä olen vain kerran aiemmin ottanut pitkän vedon, ja sillonkin oikeastaan tein vähän eri tavalla.
-1min20s (10 nykäystä) static altaan reunalla istuen
-tauko ~30min
-2min00s (20 nykäystä) static altaan reunalla istuen
-tauko x min
Sukellus 84metriä.

Ihan hyvin meni, joskin kovasti häiritsi se, että maskissa oli juuri nenässä vähän vettä. Yleensä en siedä tätä yhtään, mutta nyt koitin olla välittämättä, koska kisassa olisi tyhmää pintautua 25 metrin käännöksessä, kun maskiin pääsi pari tippaa vettä. Toisaalta harmitti, että tulin taas pintaan siksi, kun tuntui että sataseen on liian pitkä matka, (en ollut hetkessä, vaan mietin loppumatkan kestoa, en sitä kestänkö vielä vähän) toisaalta olin hyvilläni, että tein mitä vähintään olin päättänyt tekeväni, ja sukellus ei tuntunut niin pahalta mitä pitkistä sukelluksista muistelin. No viime päivät huomioiden, ehkä ihan hyvä vaan, etten lähtenyt etsimään ihan maksimia.

Lopputreeni viilattiin vaimolle käännöstä sterkoilla. Vähintään 7 käännösyritystä kymmenestä meni aiemmin pieleen, mutta nyt se tuntuisi osuvan melko hyvin kohdalleen joka yrityksellä. Ihan hyvissä ajoin opeteltu homma siis. ;)

Sekalaista sukeltelua

Tänään ollut mahassa sen verran olmi olo, etten tehnyt mitään tekniikkaharjoitteluakaan hallissa. Sukeltelin lähinnä syvässä altaassa tyhjäkeuhkosukelluksia, puhaltelin kuplia ja varmistelin vaimon staticcia ja dynaa.
Eipä siinä, ihan rentouttavaa puuhaa, parempi olo jälkeen sukeltelujen kuin ennen.
Taidan lepäillä pari päivää.