Uusia leluja

Viimein piti venyä sen sukelluskameran hankintaan. Pitkään vatvoin, josko hankkisi Olympus 725sw:n, 770sw:n, vai oikealla sukelluskotelolla varustetun Fuji F31fd:n. No taas karkasi budjetti suunnitellusta, ja pääasiallisen vesikäytön takia päädyin Fujiin, ja ainakin ensitestin jälkeen olen tyytyväinen.

Kamera tuli tänään, ja aurinko ehti jo puiden taa ennen kuvaamista illalla puoli yhdeksän aikaan, mutta vielä kuvista tunnistaa sen, mitä on yritetty kuvata. Kaikki kuvat otettu täysillä "sukellusasennon" automaattiasetuksilla, meidän vakkari sukelluspaikalta, eli Leinosen lammelta.

Tuo kolo ensimmäisessä kuvassa on ravun pesä, tosin se ei ollut nyt kotona, mutta usein sen tuosta löytää.
Viimeisessä kuvassa kolme affenta. Tuntuvat usein tulevan ihmettelemään räpylöitä. Olisikohan paras tapa harppuunakalastaa niin, että kävelee vain rantoja pitkin räpylät jalassa, ja odottaa että kalat tulee tutkimaan räpylöitä? ;)

Kesäkausi

Nyt on kesäkausi jo pitkällä, mutta varsinaisesti syvyyttä en ole ehtinyt kuin muutaman kerran käymään. (Rantasnorklailua sitten hieman enemmän) Olen ollut varovainen ja hyvin maltillinen syvyyden kanssa, joten sukellukset eivät ole olleet kovin syviä, mutta nastaa on ollut silti. Parasta tässä on se, että viime syksynä ja talvena tuli Kallen ja Simon kanssa keskusteltua "syvällisiä" paineentasauksesta, ja se toimii tällä hetkellä helmesti. Ilman käsiä tasaus on toiminut ongelmitta kaikkiin syvyyksiin mihin olen vain uskaltautunut menemään! Ok, tässä vielä tärkeä huomio. Viime kesänä vielä sukelsin varmaan 10kg vielä minuakin laihemmalle tarkoitetulla laitepuvulla, joka kuristi, ahdisti ja kiristi. Ainakaan nyt uudella Marean puvulla ei vielä 20 metrissä ahdista niin paljoa kuin ursuitilla jo pinnassa. Joskin paineentasausharjoittelun myötä huomasin jo talvella hallissa sen, että "korvalihakset" ovat niin heikot, että vaikka paineentasaus onnistui altaassa vähälläkin ilmamäärällä, niin se ei onnistunut montaa kertaa peräkkäin, joten korvajumppa tuli tarpeeseen.

Kesän aloitus ja mietteitä

Noniin, pitkästä aikaa logiin päivitystä.

Lakkasin kirjoittamasta blogia, kun lopetin määrätietoisen harjoittelun ja "pitkien" sukellusten tekemisen. (Ehkä siinä oli pientä itsetutkiskelun paikkaa, että mitäs nyt kun tavoitteet jäivät pois.)
Olen silti käynyt 2 kertaa viikossa rentoutumassa hallissa. Oikeastaan olen päässyt leikkimään "valmentajaa". Aiemmin tiistain vuorolla jossain välissä jotain selitin Saanalle mitä tehdä, kun nyt seuraan oikeastaan koko treenin. Teen ehdotuksia mitä voisi olla ohjelmassa, ja koitan korjailla tekniikkaa, ja miettiä millä harjoittelulla heikot alueet saisi kuntoon. En ajatellut koskaan pitäväni "valmentamisesta", mutta mukavaa on ollut. Senkun sukeltelee toisen perässä ja miettii mikä voisi olla toisin, ja kommentoi ja katsoi meneekö paremmin vai huonommin. Siitä olen hyvilläni, että on saatu Saanan jalkapotkua korjattua huomattavasti, vaikka kumpikaan "ei oikeastaan osaa uida".
Toisaalta tässä on myös herännyt miettimään myös oman aiemman harjoittelun järkevyyttä kovastikin. Saana ei koskaan liiku epämukavuusalueella, (treenisukellukset aina olleet DNFssä max 25m, ja DYNassa max 50m) mutta pystyy silti aina tarvittaessa maksimiin. Itse keräsin itseluottamusta aina pelkästään maksimeilla, (joskin apneakävelymaksimeilla) ja silti en vedessä pystynyt koskaan samaan. Lopputulos olisi varmaan ollut sama ilman apneakävelyitäkin, kun olisi vain ottanut rennommin ja ollut yhtä sitkeä henkisesti vedessä kuin maalla.

Kesän aloitus:
Nyt viime viikonloppuna lähti vihdoin jäät järvestä, joten päästiin vapun kunniaksi heti 1.5 testaamaan uusia pukuja. Vettä ei tuossa lähijärvessä uintietäisyydellä paljoa ole, mutta alustavaa tuntumaa otettiin. Kello tallensi min lämpötilaksi 1.0c, ja kieltämättä sormet ja varpaat oli vähän jäässä. Varpaat enemmän. Ois varmaan 5mm sukat paremmat kuin nuo 3mm, mutta isompi ongelma on se, että sukkaan menee hissukseen koko ajan vettä, vaikka kokeilin "jippotaitteita" siihen. No ei sillä, jos vesi lämpenee edes 5 astetta, ongelma häviää ihan riittävästi.
Kivaa oli, ens viikonloppuna ehkä uudestaan sit syvemmässä paikassa.

Saana SM kisoissa

Kouvolan SM - Kisat 2007; Saanan kisakokemus

Vau mitkä kisat. Ilmoittautuminen sunnuntaiaamuna kävi jouhevasti. Auringon valossa kylpevälle allasalueelle tultaessa alkoi tuttujen bongailu. Fiilikset olivat heti korkealla. Mutta kisoihin valmistautuminen alkoi jo paljon aikaisemmin kotona. Nyyppänä olo on rasittavaa ja riemastuttavaa. Sitä painii ihan uskomattomien ongelmien kanssa, mutta vastaavasti huimia edistysaskeleitakin saa kokea varsin usein. Kisat lähestyivät, eikä minun suureksi helpotuksekseni enää tarvinnut keskittyä sukelluksen aikana ajattelemaan, "veto-liuku-potku-liuku-itku_mitä_seuraavaksi". Kaulapainoon lisättiin lisää painoa liun parantamiseksi. Lisäksi kuivatreenasin jalkapotkua potkimalla ilmaan, venyttelin ja kasasin jopa nilkkojen päälle painoja, jotta ne pysyisivät oikeassa asennossa (Teen luontaisesti saksipotkun, jonka halusin muuttaa sammakkopotkuksi.). Kiinnitin huomiota siihen, että söin riittävästi, syön yleensä fiilis pohjaisesti. Aristin vasenta käsivartta, mutta hierojalla käynti auttoi siihen vaivaan. Viimeinen viikko menossa. Foorumi oli hiljentynyt, nähtävästi muidenkin jännittäessä, kun vain Team Partisen. Jännitettävää oli myös kisapaikan altaan profiili, jonkalaisessa allekirjoittanut ei ollut aikaisemmin sukellellut. Kouvolaan saavuimme lauantaina neljän aikoihin iltapäivällä ja ajoimme suoraan Urheilupuiston uimahallille. Sinne saapuikin samaan aikaan sukellusporukoita siinä määrin, että saimme oman radan. Ilmapiiri oli rento ja oli tosi mukava sukellella muiden joukossa. Yleensä, kun sitä on ollut paikallinen kummajainen.

Osallistuin vain DNF:ään, joten oma kisasuoritukseni olisi kaukana iltäpäivällä. Asiaan voisi asennoitua siten, että on kuusi tuntia aikaa hengailla tai jännittää. Täytyy sanoa, että vessassa tuli käytyä aika ahkerasti. Tunnin päästä ajattelin tehdä täydellisen irtioton halliin. Kävin kävely-sauvat autosta ja suuntasin uimahallin takana olevalle pururadalle. Metsän keskellä pääsi rauhoittumaan täydellisesti. Kevätaurinko paistoi viistosti puiden lomitse maahan saaden sammaleen hehkumaan smaragdin vihreänä. Päätin käyttää tätä mielikuvaa, vedenalaiseen maailmaan sijoitettuna, jos sukeltaessa tulisi tiukka paikka. Palleanykäysten alkaessa helposti jännittää kroppaa, mutta mielyttävillä ajatuksilla keho rentoutuu ja tilanteesta pääsee kuin varkain yli. Paluu hallille ja pukkarissa mahaa taas väänsi vienosti. Ajattelin etten ollut vielä henkisesti valmis palaamaan halliin ja kuntosalista löysin toisen rauhallisen paikan. Venytellessä sai kuullostella omaa kehoaan rauhassa ja sain itsevarmuutta tehdessä jotain, jota osaan. Lämppäreiden alkuun oli aikaa kaksi tuntia, joten oli evästauon aika. Eväsleipiä mutustellessa ja seuratessa toisten suorituksia ja jutellessa tuttujen kanssa alkoi kisafiilis mukavasti kutista sisällä. Samin kanssa käytiin vielä puolentunnin kävelyllä ja oli hauska heittää huulta ihmisen kanssa, jonka niin hyvin tuntee. Tässä välin kävin suihkussa ja jätin uikkarit tavan vaatteiden alle. Aion kuvata Samin vedon ja heti sen perään olisi oma lämppärialtaaseen meno.

Kisataktiikkani oli seuraavanlainen. Lämppärialtaassa hengailen. Otan ihan rauhallisesti. Puolen tunnin aikana sukellan kuusi kertaa 25m reiluilla
tauoilla. En rasitu ja alan palelemaan sopivasti saadakseni sukellusvasteen hyvin päälle, mutta ei liikaa, jottei hypotermian takia samba ole vaarana. Kaksi minuuttia lähtöön ja olen keskittynyt vain omaan pitkään suoritukseeni. Pystyn silti huomioimaan ihmisiä ympärilläni. Ovathan nämä jo toiset kisat:). Ensimmäisissä ei ollut ketään muita kuin minä ja allas. Kymmenen sekunttia official toppiin otan rauhalliseen tahtiin kaksi tuuletusta ja sitten hitaasti keuhkot täyteen. Lähtöliusta ajattelen, ettei se ole päivän paras, mutta ainahan sitä ottaa 'vain 25 metrin sukellukset' toisella tavalla. Ensimmäisen käännöksen jälkeen alkoivat palleanykäykset. 'Ei pahat', ajattelen. Aivoihin varastoidut fiilistelykuvat olivat nousemassa pintaan, mutta ei niitä sitten tarvittukaan. Sukelsin, olin siinä hetkessä. Ei se helppoa ollut, sitä olinkin päivän mittaan itselleni muistutellut. Jossain vaiheessa toisen käännöksen jälkeen palleanykäykset ilmaantuivat kovina. En enää malttanut mieltäni vaan vilkaisin eteenpäin. Kiitos altaan profiilin T - merkin pystyi näkemään. Kolmas käännös, ilmat alkoivat karkaamaan. En ollutkaan muistanut ottaa kaikkea huomioon. Jos on kovat palleanykäkäykset päällä ja menee päädyssä kippuraan, niin näinhän siinä käy. Nyt tullaan asenteeseen. Ensimmäisissä kisoissa minulle oli tärkeää vain se valkoinen kortti. Nyt olin lähtenyt tavoittelemaan omantasoistani suoritusta, tietenkin valkoisella kortilla. Olin sitä mieltä, ettei minulla hätää ole, mutta totta kai sitä jossain vaiheessa pitää tulla pintaan. Täytyy sanoa, että vaikka olenkin onnekseni saanut tehdä aina puhtaita suorituksia, niin tämä oli kirkkain tekemistäni pitkistä sukelluksista. Hymy oli leveässä ja olin otettu siitä kuinka monet onnittelivat. Hmm.. sitä minunkin tulisi opetella. Kiitos ja Onnittelut kaikille, jotka olitte paikalla!

DIY vesikotelo

Pitkään on ollut mielessä rakentaa oikea vesikotelo digikameralle. On kuitenkin 100 muuta hommaa jonossa, joten into ja kiire saivat "kuningasajatuksen" taas pintaan.

Kotelon tekemiseen menee 2min (josta minuutti liiman kuivumisaikaa ;))


Hah, semmonen se. Se ihan oikeasti toimi. Tarkoitan ettei kamera kastunut, ja tavallaan pysty kuvaamaan ja painamaan kaikkia nappeja. Ainoa heikkous on, että varsinaisesti webbikameran virkaa hoitava gsmart2 kiinaihme on niin hitaalla kennolla, ettei edes uimahallissa riitä valo kuvaamiseen. Jotenkuten kirkkaissa kohdissa videokuvasta saa jotain selvää.
No ajatus hyvä.
Lisäys 23.3, ohessa testikuva 39 euron halppiskamera+minigrip yhdistelmästä. Kuvan laatua rajoittaa halvan kameran hidas kenno. Saisi ihan hyviä kuvia, jos uskaltaisi testata laadukkaammalla kameralla. Kuvassa taustalla 5v ronja hienot 25 koon oranssit räpsät jalassa.

Oma treenaus on tosiaan ollut vähän tauolla, mutta nyt voisi taas aloitella. Saanan tekniikkaa taas on kuivaharjoiteltu, hienosäädetty kaulapainoa ja hallissa on omatoimisesti harjoitellut satunnaisesti. Altaanväli parani näin 8-10 potkuparista nyt suht varmaan 6 potkupariin. Ajoittain jopa alle. Tästä seurasi suora parannus DNF maksimiin, kun viime perjantaina pääsi 80 metriä.

Treenitaukoa menossa

Kevensin tässä tammikuulta lähtien treenejä, mutta niin vaan talviflunssat ja muutamat muut asiat pääsivät vähän yllättämään, (vähän sama kun ensilumi yllättää autoilijat) ja onnistuin saamaan itseni jonkin sortin ylirasitustilaan.

Tästä tietysti seuraa se, kun en malttanut ajoissa jättää muutamaa treeniä väliin, niin nyt joudun jättämään vähän useamman treenin väliin. SMiin osallistuminen on kysymysmerkki, joka selviää vasta kun parin viikon päästä rupean kevyesti tekemään aerobista, ja palailen hissukseen hallille.

Leiriltä oppia hakemassa

Tuli käytyä viikonloppuna leirillä oppia ammentamassa.
Ajomatka paimioon otti aika pitkän siivun perjantaista ja sunnuntaista, mutta reissu kyllä kannatti. Paikalla taas mukavaa porukkaa, ja varsin yksityiskohtaista neuvontaa. Itse olin DNF pisteessä, heti alkuun. (toisella laitaa räpylöitsijöiden neuvontapiste) Luulen että ymmärrän nyt miten potku pitää yrittää tehdä, että siitä saa enemmän hyötyä. Se on isoin yksittäinen korjauskohde minulla. Itseasiassa jo suoraan saan sitä kohtuullisella keskittymisellä paremmaksi kuin vanhalla tyylillä nyt kun tuli ohjeita. Roope on todella hyvä neuvomaan, ja tietää tästä aiheesta todella paljon. Aiheesta voisi Roopen kanssa jutella varmaan päiviä. :)
Pelastusharjoituksiakin treenattiin, ja vaikka joskus on vähän niitä tullut kokeiltua, niin ehdottomasti oli ihan ohjeistettu opastus tarpeen. Käännön selälleen olen tehnyt jotenkin vaikeammin, nyt kun ideasta pääsi jyvälle, se on selvästi tehokkaampaa ja helpompaa.
Perjantaina kunto oli vielä sen verran vajaa, että oli vähällä etten päässyt lähtemään leirille, mutta lähdin kuitenkin. Puolenpäivän jälkeen ei paljon tullut syötyä, josta seurasi se, ettei nesteet olleet lauantaina ihan kunnossa, ja jalka kramppasi treenatessa.

Sunnuntaina aamulla jalka ja vatsa oli kunnossa, joten halusin ehdottomasti testata vielä vähän normaalia kevyempää valmistautumista pidempään vetoon. Heti alkuun ennen altaaseen menoa otin 3min rentoutumisen, sitten altaaseen, ja hetki odottelua, sitten 3 henkäystä ja menoksi.
100m DNF tuli tehtyä. Aika muistaakseni 1min49sek. Olin yllättynyt ettei ilman lämppäreitä tehty pitkä veto tuntunut sen pahemmalle. Sukelluksesta ei nyt sen isompaa analyysia, mutta luulen että se oli ehkä rauhallisin satku mitä on tullut tehtyä, luulen etten vielä aloittanut kiihdytystä missään vaiheessa. En ainakaan huomannut. Osin aika meni silläkin normaalia kivemmin, kun keskityin niin kovasti jalkapotkuun, niin unohdin käydä läpi sen minulle normaalin sisäisen keskustelun. "vitsi miten pitkä matka vielä, pitäiskö jättää kesken" Siihen että sukellus tuntui ihan "mukavalta" (siis ei ihan hirveältä) ilman valmistautumista vaikuttaa ehkä se, että nykyisin kävelyt vedän aina tällä kaavalla, (2-3min rentoutus ja maksimi) ja vesi ei tuntunut nyt niin pahalta kuin yleensä, koska hallissa olen viimeaikoina käynyt normaalia useammin. Vaikka en varsinaisesti ole treenannut siellä, mutta oleillut veden alla kuitenkin.
Mieli teki vetää käännös, mutta viimeviikot ovat menneet niinkuin ovat menneet, joten en halunnut viedä sukellusta liian lähelle rajaa, ja vähäiset kävelyt (yksi viimeisen reilun parin viikon aikana) tekivät sen, etten ollut ihan varma vatsan merkeistä että missä kohtaa loppuvaihetta ollaan menossa. Polte jäi kyllä lähiaikoina ottaa toinen pitkähkö veto ilman lämppäreitä, mutta katsotaan nyt milloin on kunto ja allas valmiit tähän. Olisi todella kätevää kilpailussa, jos riittää kun tulee lähtöpaikalle 5min ennen starttia makaamaan.

Ja kuten leireillä aina, ne kahvipöytäkeskustelut ovat yhtä antoisia kuin itse hallitreeni. Kallelta tuli aamukahvipöydässä hyvää asiaa paineentasauksesta.

Tiivistetysti leirin pohjalta opettelen seuraavia asioita
-Potkun tekniikkaa
-Jumppaan korvalihaksia
-Käydään varmaan lähivuoroilla läpi vielä pelastusharjoitus ainakin kerran treeniporukan kesken (mm. kääntö pinnalla ja kasvo-ote syväpelastuksessa.)

Kiitti vaan kouluttajille ja leirillä mukana olleille, mukavaa oli. Siitäkin huolimatta että sunnuntaina altaalla liikuskeli epäilyttävä ja vaarallisen oloinen ninja. (Laittakaa nyt joku äkkiä kuvia johonkin näkyviin.)

Altaalla

Altaalla sukeltelua.
Pari 50stä, kuuskymppinen, saunominen, joku viiskymppinen sterkoilla, sitten +60nen taas dnf:nä. Ihan kivaa oli. Oikeasti ei olisi ollut hyvä maksimipäivä, nesteet ei päivällä imeytyneet normaalisti, joten suonta alkoi vetämään jossain vaiheessa, mutta sukellus tuntui kivalle. Kun viime viikolla kävi sen 5 kertaa hallissa, niin pääsi veden kanssa yksiin niin hyvin, ettei koskaan ole 50set ja kuuskymppiset tuntuneet yhtä helpoilta. Siis nykäykset kyllä alkaa aikaisin, mutta ne ei haittaa.

Paluu treeniin

Tuli oltua vähän kipeänä, edellinen merkintä hyvin ennakoikin sen. Siispä lepoa, ei aerobista, apneakävelyä tai yhtään kovia sukelluksia.
Hallissa kävin kyllä fiilistelemässä ja rentoutumassa. Esim. tällä viikolla ti,ke,pe ja lauantaina, mutta en varsinaisesti treenaamassa, paitsi tietyllä tavalla tekniikkaa, joskin perstuntumalta, ei mitään isompia analysointeja voisiko jotain tehdä toisin. (25m sukelluksia hyvillä palautuksilla)

Tänään oli vuorossa samanlainen kuin edellinen blogin treeni. Apneakävely 2min rentoutumisen jälkeen, ja vähän myöhemmin PK kuntopyörällä.
Apneakävely
-124ap, nykäykset 47 ap tienoilta, aika 2min21sek.

Syke laski alimmillaan 38:aan reilu minuutti apneakävelyn jälkeen. Tuntuu hieman jännältä, kun leposyke ei paljon alle 60nen ole, niin sykkeen kyllä tuntee paljon selvemmin kun vaikka juoksun jälkeen hengästyessä. Positiivista oli huomata, ettei sairastelu/treenitauko syö kovin äkkiä/herkästi apneakuntoa. Epäilin että meneekö juuri yli 100 askelparin.

Sellainen jännä havainto, että verratessani käyrää vanhaan apneakävelyyn, joka on tuolla "normaalilla" tahdilla vedetty, niin molemmissa kävelyn alin syke on 1min40sek kohdalla, ihankuin vain "loppuvenytys" kehittyisi. Nykäykset ei ole aikojen saatossa siirtyneet yhtään eteenpäin, päinvastoin tuntuu, että nykäykset alkaa herkemmin. Tosin jos se on merkki sukellusvasteen heräämisestä, niin kaipa se on hyvä asia.

PK lenkki 40min (aloitan pohjalta, pitkä tauko aktiivisessa aerobisessa harjoittelussa)
-keskisyke 122
-EPOC 9.0
-Harjoitusvaikute 2.2

Oli paljon helpompi kuin viimeksi kesken jätetty 30min PK lenkki.

Kävely ja PK

Vuorossa apneakävely + PK lenkki.

Apneakävely oli vaikeamman oloista kuin yleensä. Sykekäyrästä näkee, että syke lähtee nousuun "yllättävän" aikaisin. (siis laskun jälkeen) Luulen, että yleensä lopetan muutaman sekunnin tarkkuudella tuohon, kun syke lähtee suorituksen lopussa uudelleen nousuun, ja tuo on ilmeisesti se "lämmin" vaihe. Apneakävely 110askelparia, 2min08sek. Ja reilu minuutti hengityksen aloituksen jälkeen, syke laskee alle minun leposykkeen.


PK lenkki, joka yleensä on aika kevyttä, tuntui yllättävän raskaalta, joten lopetin 30min kohdalla, ja teen lähipäivinä uudestaan. Kurkussa nyt on vähän tuntunut, että ehkä flunssa on tulossa, ehkä ei, niin ajattelin että samapa tuo, mutta ei se näköjään ollutkaan.
PK lenkin arvot
30min
-keskisyke 124
-EPOC 11.0
-Harjoitusvaikute 2.9

Tuota jos vertaa muutaman viikon takaiseen 80min PK lenkkiin, niin siinä harjoitusvaikute oli 2,1. Että pitänee nyt muutama päivä rentoutua.