Leiriltä oppia hakemassa

Tuli käytyä viikonloppuna leirillä oppia ammentamassa.
Ajomatka paimioon otti aika pitkän siivun perjantaista ja sunnuntaista, mutta reissu kyllä kannatti. Paikalla taas mukavaa porukkaa, ja varsin yksityiskohtaista neuvontaa. Itse olin DNF pisteessä, heti alkuun. (toisella laitaa räpylöitsijöiden neuvontapiste) Luulen että ymmärrän nyt miten potku pitää yrittää tehdä, että siitä saa enemmän hyötyä. Se on isoin yksittäinen korjauskohde minulla. Itseasiassa jo suoraan saan sitä kohtuullisella keskittymisellä paremmaksi kuin vanhalla tyylillä nyt kun tuli ohjeita. Roope on todella hyvä neuvomaan, ja tietää tästä aiheesta todella paljon. Aiheesta voisi Roopen kanssa jutella varmaan päiviä. :)
Pelastusharjoituksiakin treenattiin, ja vaikka joskus on vähän niitä tullut kokeiltua, niin ehdottomasti oli ihan ohjeistettu opastus tarpeen. Käännön selälleen olen tehnyt jotenkin vaikeammin, nyt kun ideasta pääsi jyvälle, se on selvästi tehokkaampaa ja helpompaa.
Perjantaina kunto oli vielä sen verran vajaa, että oli vähällä etten päässyt lähtemään leirille, mutta lähdin kuitenkin. Puolenpäivän jälkeen ei paljon tullut syötyä, josta seurasi se, ettei nesteet olleet lauantaina ihan kunnossa, ja jalka kramppasi treenatessa.

Sunnuntaina aamulla jalka ja vatsa oli kunnossa, joten halusin ehdottomasti testata vielä vähän normaalia kevyempää valmistautumista pidempään vetoon. Heti alkuun ennen altaaseen menoa otin 3min rentoutumisen, sitten altaaseen, ja hetki odottelua, sitten 3 henkäystä ja menoksi.
100m DNF tuli tehtyä. Aika muistaakseni 1min49sek. Olin yllättynyt ettei ilman lämppäreitä tehty pitkä veto tuntunut sen pahemmalle. Sukelluksesta ei nyt sen isompaa analyysia, mutta luulen että se oli ehkä rauhallisin satku mitä on tullut tehtyä, luulen etten vielä aloittanut kiihdytystä missään vaiheessa. En ainakaan huomannut. Osin aika meni silläkin normaalia kivemmin, kun keskityin niin kovasti jalkapotkuun, niin unohdin käydä läpi sen minulle normaalin sisäisen keskustelun. "vitsi miten pitkä matka vielä, pitäiskö jättää kesken" Siihen että sukellus tuntui ihan "mukavalta" (siis ei ihan hirveältä) ilman valmistautumista vaikuttaa ehkä se, että nykyisin kävelyt vedän aina tällä kaavalla, (2-3min rentoutus ja maksimi) ja vesi ei tuntunut nyt niin pahalta kuin yleensä, koska hallissa olen viimeaikoina käynyt normaalia useammin. Vaikka en varsinaisesti ole treenannut siellä, mutta oleillut veden alla kuitenkin.
Mieli teki vetää käännös, mutta viimeviikot ovat menneet niinkuin ovat menneet, joten en halunnut viedä sukellusta liian lähelle rajaa, ja vähäiset kävelyt (yksi viimeisen reilun parin viikon aikana) tekivät sen, etten ollut ihan varma vatsan merkeistä että missä kohtaa loppuvaihetta ollaan menossa. Polte jäi kyllä lähiaikoina ottaa toinen pitkähkö veto ilman lämppäreitä, mutta katsotaan nyt milloin on kunto ja allas valmiit tähän. Olisi todella kätevää kilpailussa, jos riittää kun tulee lähtöpaikalle 5min ennen starttia makaamaan.

Ja kuten leireillä aina, ne kahvipöytäkeskustelut ovat yhtä antoisia kuin itse hallitreeni. Kallelta tuli aamukahvipöydässä hyvää asiaa paineentasauksesta.

Tiivistetysti leirin pohjalta opettelen seuraavia asioita
-Potkun tekniikkaa
-Jumppaan korvalihaksia
-Käydään varmaan lähivuoroilla läpi vielä pelastusharjoitus ainakin kerran treeniporukan kesken (mm. kääntö pinnalla ja kasvo-ote syväpelastuksessa.)

Kiitti vaan kouluttajille ja leirillä mukana olleille, mukavaa oli. Siitäkin huolimatta että sunnuntaina altaalla liikuskeli epäilyttävä ja vaarallisen oloinen ninja. (Laittakaa nyt joku äkkiä kuvia johonkin näkyviin.)