Noniin, pitkästä aikaa logiin päivitystä.
Lakkasin kirjoittamasta blogia, kun lopetin määrätietoisen harjoittelun ja "pitkien" sukellusten tekemisen. (Ehkä siinä oli pientä itsetutkiskelun paikkaa, että mitäs nyt kun tavoitteet jäivät pois.)
Olen silti käynyt 2 kertaa viikossa rentoutumassa hallissa. Oikeastaan olen päässyt leikkimään "valmentajaa". Aiemmin tiistain vuorolla jossain välissä jotain selitin Saanalle mitä tehdä, kun nyt seuraan oikeastaan koko treenin. Teen ehdotuksia mitä voisi olla ohjelmassa, ja koitan korjailla tekniikkaa, ja miettiä millä harjoittelulla heikot alueet saisi kuntoon. En ajatellut koskaan pitäväni "valmentamisesta", mutta mukavaa on ollut. Senkun sukeltelee toisen perässä ja miettii mikä voisi olla toisin, ja kommentoi ja katsoi meneekö paremmin vai huonommin. Siitä olen hyvilläni, että on saatu Saanan jalkapotkua korjattua huomattavasti, vaikka kumpikaan "ei oikeastaan osaa uida".
Toisaalta tässä on myös herännyt miettimään myös oman aiemman harjoittelun järkevyyttä kovastikin. Saana ei koskaan liiku epämukavuusalueella, (treenisukellukset aina olleet DNFssä max 25m, ja DYNassa max 50m) mutta pystyy silti aina tarvittaessa maksimiin. Itse keräsin itseluottamusta aina pelkästään maksimeilla, (joskin apneakävelymaksimeilla) ja silti en vedessä pystynyt koskaan samaan. Lopputulos olisi varmaan ollut sama ilman apneakävelyitäkin, kun olisi vain ottanut rennommin ja ollut yhtä sitkeä henkisesti vedessä kuin maalla.
Kesän aloitus:
Nyt viime viikonloppuna lähti vihdoin jäät järvestä, joten päästiin vapun kunniaksi heti 1.5 testaamaan uusia pukuja. Vettä ei tuossa lähijärvessä uintietäisyydellä paljoa ole, mutta alustavaa tuntumaa otettiin. Kello tallensi min lämpötilaksi 1.0c, ja kieltämättä sormet ja varpaat oli vähän jäässä. Varpaat enemmän. Ois varmaan 5mm sukat paremmat kuin nuo 3mm, mutta isompi ongelma on se, että sukkaan menee hissukseen koko ajan vettä, vaikka kokeilin "jippotaitteita" siihen. No ei sillä, jos vesi lämpenee edes 5 astetta, ongelma häviää ihan riittävästi.
Kivaa oli, ens viikonloppuna ehkä uudestaan sit syvemmässä paikassa.
2 kommenttia:
Ihan fiksuja mietit. Lienee mihille yleisempi ja "luonnollisempi" pudota tuohon "no pain no gain"-ajatusmaailmaan.
Ei sillä, uskon itse kyllä että hyvä pitkiä sukelluksia on tehdä myös treeneissä, mutta aina treenin ei tarvitse olla tuskaa. Joskus liika rääkki vie vaan taakse päin. Sekä fysiologisesti, mutta ennen kaikkea henkisesti
Miehille siis...
Lähetä kommentti