Kuivastatic 6min10s

Pitkään olen staticin kanssa odotellut henkisesti sopivaa hetkeä aloittaa harjoittelu. Jotenkin kuitenkin on tuntunut hankalalta sitoutua pariksi viikoksi säännölliseen hiilidioksidi karttojen tekemiseen, joten aloitin perinteisesti muutaman päivän setillä, lämppärit ja yksi vähän pidempi. Kolmena aamuna peräkkäin staticcia, ja vanhaan poiketen jokin varma perusraja joka on pakko tehdä aina. Nyt rajaksi laitoin 4min. (joskus aiemmin alarajana oli nykäysten määrä, 30 nykäystä josta lähdin kasvattamaan nykäysmäärää, ajalla ei niin väliä)
Teen nyt kuivastaticit paradisian kanssa. Miellyttävämpi kuin ilman tai maskin kanssa, kun voi laskea ilmaa suuhun.

Nyt ensimmäisen kolmenpäivän sarjan viimeisen aamun staticit seuraavat:
~1min static 4 pakkausta, ~2min 3 pakkausta, ~3min 2 pakkausta, ~3min 1 pakkaus, ja 6min10sek ei pakkausta, jossa nykäyksiä 95kpl.
Pakkaan vähän lämppäreihin, että paikat venyvät hyvin auki itse suoritukseen, jossa ei pakkausta. Venyttelen myös tyhjillä keuhkoilla palleaa, mutta jotenkin tuntuu, että rintaranka on se joka kaipaa tuota venytystä, ja on kireä jo muutamalla pakkauksella. Siihen ei tyhjäkeuhkovenytys auta.
Tarkkaa nykäysten alkuajankohtaa en tiedä, kun en sitä halunnut henkisistä syistä katsoa. Yleensä aina jos nykäykset alkavat liian aikaisin, luovutan siihen, kun ei tästä kuitenkaan tule hyvä aika vaikka sietäisi nykäyksiä sen max. 3min. No nykäyksiä oli 4min kohdalla mennyt n.40kpl, joten nykäykset on alkaneet 2min30s-3min välillä, ja vanha luuloni 3minuutin sietämisrajasta olikin turha, se vain piti sietää, ja vähän ylikin. Olen aina toivonut onnenkantamoista, jossa nykäykset alkaisivat 3min jälkeen, mikä lienee turha haave, jos ei harjoittele.
Mutta miten tästä eteenpäin. Pitäisi ehkä laittaa tavoite, ja harjoitella säännöllisesti, mutta mikä on sellainen, joka riittää pitämään innon yllä. Jos laitan tavoitteeksi maagisen 7min, kaatuu kaikki yritykset siihen, että maali on taas liian kaukana, eikä välttämättä edes realistinen. Jos laitan 6min15s, niin tuntuu, että no sehän on melkein se sama kuin nyttenkin, miksi treenata, mahdollisesti pitkäänkin, että saa saman tehtyä. Oikeasti pitäisi ehkä pysyä suunnitelmassa, että kohotan sitä perusrajaa nyt 10s kerrallaan, ja edetä sen mukaan.
Joskus, kun siirryn altaalle tekemään staticcia, täytyy kuitenkin aloittaa ihan alhaalta. Olen eläissäni tehnyt ehkä yhden käden sormin laskettavan määrän static yrityksiä uimahallissa, joten vedessä en koe staticillisesti olevan "kotona", ja siksi en vedessä ole tehnyt koskaan yli 3min aikaa. Paradisian kanssa se kuitenkin tuntuu enemmän kuivastaticilta, kuin maskin kanssa, että aika näyttää, tuoko tämä uusi väline helpotusta allas staticciin.

Sukellussyke

Sykkeen seuraaminen sukeltaessa on nyt alkanut kiinnostamaan. Osittain siitä syystä, että haluan löytää jonkinlaisen yhteyden kuivatreenien ja sukellusten välille. Lähinnä löytää sen sykkeen nousukohdan, ja verrata sitä, sekä tietysti verrata sykkeen laskunopeutta. Toisaalta kiinnostaa se, kun nyt sukeltajiin tutustuessa on huomannut, että useammallekkin henkilölle sukeltaessa on joskus tullut flimmeri. Jos sykettä saisi seurattua syke sykkeeltä, kuten T6 mittaa (ei toimi vedessä) ja MemoryBelt (teoriassa toimii vedessä) tekevät, niin tästä ehkä löytäisi jonkin logiikan. Toisaalta ilmiöön voi olla muitakin syitä. Väärä nestetasapaino, joku seikka ykkösellä sukeltamisessa (liian kireät paikat, vai liian aggressiivinen muutos normi tilanteeseen?) vai joku seikka valmistautumisessa, tai valmistautumisen puutteessa.
Vielä ilman dataa, en osaa aihetta yhtään sen syvällisemmin pohtia, mutta tämä
http://forums.deeperblue.net/678935-post1.html
viestiketju kyllä herätti muutaman aiheeseen liittyvän ajatuksen.
Henkilöllä selvästikkin on flimmeri päällä pintautuessa, ja taisi näin kirjoittaakin. Voisiko täysin yllättävän BOn taustalla olla täysin väärällä hetkellä iskenyt flimmeri? Juuri 10-0m välillähän elimistön kai pitää itse nostaa verenpainetta, kun paineenvaikutus pienenee ja hapen osapaine laskee. Nyt, kun elimistön pitäisi nostaa verenpainetta, niin spekuloitu tilanne aiheuttaisi sen, että sydämen "tehot" tippuvat äkillisesti 20%. Tämä voisi aiheuttaa ehkä hyvin yllättävän tilanteen, mitä ei normaalisti samanlaisessa sukelluksessa käy.
Ainoa ajatus oikeastaan aiheeseen on kysymys, että menettääkö sukeltaja aktiivisen harjoittelun ja siten aktiivisen pissittelyn myötä muita enemmän suoloja? Kuinka paljon enemmän, ja mitä, lisäravinteita mahdollisesti tarvitaan?

Sykkeen seurantaan liittyen, hankin nyt sen ainoan mahdollisen vekottimen, jolla teoriassa pitäisi saada seurattua sykettä veden alla sykesykkeeltä. Laite on Suunnon MemoryBelt. Ilmestyi myyntiin nyt joulukuussa. Aiempaa smartbelttiä ei enää syksyllä varsinaisesti haluttu myydä, koska siinä oli ollut niin paljon ongelmia. No, nyt on lyhyesti kokemuksia tästä uudemmasta.
Ja heti mielipide ennen perusteluja. Sukeltajalle, ja en usko että uimarillekkaan tämä laite ei mielestäni sovi lainkaan! Vyötä on nyt neljä kertaa testattu hallilla, ja se vaan lakkaa mittaamasta sykettä vähän väliä, (piippailee jatkuvasti syke menetetty ja löydetty ääntä) ja tietokoneelle siirretyn login perusteella, lähes koko ajalta puuttuu peräkkäiset sykkeet, eli R-R väliajat.
Liitän vielä kuvan malliksi alle. Vain ensimmäinen minuutti on R-R alueelta normaalia, kun en vielä ole vedessä. Ja vielä kerran aion testata laitetta, sillä kertaa puvun kanssa, ja toivotaan että puku puristaisi tarpeeksi siihen, että sykkeenseuranta oikeasti onnistuu. Äsken hallilta tullessa koko tulomatkan laite piippaili kassissa "syke löydetty" ja "syke menetetty" merkkiääniä. Todella harmillinen takaisku. Laite sentään maksaa 169 euroa, joten kyllä siihen hintaan toivoisi toimivan laitteen saavan.

3 potkuparia

No nyt tuntuisi menevän 3 potkuparilla altaanväli. Tuli pitkästä aikaa videoitua tekniikkaa, ja kylläpä paljon leviää polvet potkussa, ja laskeutuu alle konttausasentoon, joka pysäyttää liikkeen, oli vauhtia vähän, tai vähän enemmän. No, täytyy joskus koittaa tehdä asialle jotain. :) Jakella meni treenitauon jälkeen melkein suoraan 2.5 potkuparilla. Ei se tosin itselläkään kaukana ole, vähän parempi alkuliuku ja jotain tuolle potkulle, niin siinä se pitäisi olla.

Tekniikkaennätys

Nyt tuota tekniikkaa hissukseen tehdessä sain tehtyä uuden "tekniikkaennätyksen". 6 potkulla (eli päätypotku+5 potkua) altaanväli. Asia jota en tekniikassa kuitenkaan ymmärrä, on se, että en vaan liu kovin pitkälle. Lähtöliuku kantaa maksimissaan 8 metriä, vaikka kuinka keskityn pitämään nilkat ojennuksessa, pään alaspäin, kädet virtaviivaisesti, ja säädän balanssin ilmamäärällä optimiksi. Silti liuku hidastuu nopeasti. Ilman pukua luultavasti menisi yksi potku enemmän altaanvälille, tuntuu että puvun vaatima kilon lisäpaino vähän on auttanut liukua, tai sitten se puvun pinta liu-uttaa.
Saanahan on jo kesästä saakka pystynyt viemään helpommin läpi tuon altaanvälin 5+1 potkulla, vaikka mielestäni potkun alkuvaiheessa olen paljon kovemmassa vauhdissa. Täytyy varmaan joku kerta taas videoida tekniikkaa, niin selitys varmaan löytyy.

Hallipuvun korjaus

Hallipuvulle kävi syksyn ensitreeneissä niin, että alaläpän tarraosa repesi neuleistaan auki. Pistin korjausohjekyselyä Eliokselle, josta tulikin pian ohjeet siitä miten sen voi korjata.

Vapaasti suomentaen korjaus menee jotenkin näin:
1) Puhdista molemmat osat alkoholilla (Oma kommentti. Se tarraosan pohja, joka on pukua vasten, ja puvusta vastaosa)
2) Levitä ensimmäinen kerros neopreeniliimaa molemmille pinnoille
3) Odota 2 tuntia ilman, että vastapuolet koskettavat toisiaan
4) Levitä toinen kerros molemmille pinnoille
5) 5 minuutin jälkeen yhdistä pinnat

Näin käytännössä tein, (en vastaa siitä jos joku särkee pukunsa tällä ohjeella.) ja nyt varmaan noin 10 hallikertaa taas takana, ja erittäin hyvin kestää.
Käytännössä lisäyksenä ohjeisiin voisi sanoa, että kohdassa 2 ja neljä pitää olla nopea. Liima kuivuu nopeasti, ja levitettäessä liima alkaa rullautumaan pois sitten, kun se alkaa olla liian kuivaa levitettäväksi. Siksi tuossa kuvassa näkyy, että ihan kaikkialle en täysin ehtinyt liimaa levittää. (Neoprene cement oli liima jota käytin)

Mukaan vielä kuvat, että hahmottaa paremmin mikä oli rikki, ja mihin tuli liimaa.







Hallissa on siis tullut käytyä, mutta lähinnä tekniikkaa, tai ei oikein ehkä sitäkään, tiedän että dnf potkussa on vielä vikaa, ja miten sitä pitäisi tahkota että tulisi paremmaksi, mutta olen enemmän nautiskellut. Itseasiassa vaikka maksimikunto todennäköisesti on sama kuin silloin, kun ei vielä treenannut, niin mukavuusalue on kyllä kasvanut. Tai ehkä sekin johtuu vaan hallipuvusta, kun ei palele, niin voi lepäillä. Into kovempaan yrittämiseen alkaa kyllä palailla hyvää tahtia. Static vaivaa eniten, joten siitä varmaan pitää lähiaikoina aloittaa.

Sukellusviikonloppu

Tulee vähän viiveellä teksti, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Pidettiin Matin kanssa pari viikkoa sitten sukellusviikonloppu. Lauantain ohjelmassa oli ensin tunti rantasukeltelua lammella, ja sitten vajaa tunti narulla. 20 metriin taidettiin laittaa "pohjalevy" eli lamppu. Tosin ratkaisun heikkoudesta johtuen, illalla tehtiin cokis pullosta oikea pohjalevy, ettei lan yardi voisi tarttua kiinni lampun ja narun väliin seuraavaksi päiväksi. Lauantai menikin pitkälti fiilistelyn merkeissä, kun ei tuolla montaa metriä enempää vettä olisi ollut käytettävissäkään.

Sunnuntaina vuorossa leppis, ja mukana myös Saana ja Kimmo. Syvyyssukelluksellisesti en osaa sanoa oikein mitään mitä syvyydestä ajattelen. Olosuhteet olisi olleet mainiot syviin sukelluksiin, mutta olin jumissa fiilistelyyn, ja en tainnut mennä yli 15 metrin kertaakaan. Itse harjoitteluun syksyä varten sain kuitenkin kipinän, kun oli puhetta Kimmon harjoittelusta. Toisaalta kiinnostaisi jättää dyna sivuun, ja joskus kokeilla panostaa edes pari kuukautta staticciin. Hieman harmittaa, etten ole koskaan saanut tsempattua itseäni yli 3 minuuttiseen vedessä. Kuivastaticissa olen joskus kokeillut hirveitä hyperventilaatioitakin, mutta kun nykäykset ei tunnu siirtyvän paljon yhtään eteenpäin, niin väsyttää jo ajatus siitä, että mieleiseen tulokseenkin pitäisi sinnitellä yli 3 minuuttia nykäyksiä. Toisaalta tottumiskysymyshän se olisi. Ehkä olen laittanut riman niin ylös, että siksi matka tuntuu liian pitkältä aloitettavaksi.

FCV mittauksessa

Tulipa viimein tilaisuus mitata keuhkojen tilavuus työhöntulotarkastuksessa. Itseasiassa suunnittelin kovasti tätä mittausta jo ennen Hervannan kisoja, ihan puhtaasti takaajatuksena se, että jos olisi normaalia isommat keuhkot, niin saisi lisää itseluottamusta. Kuitenkin jänistin, ettei vain kävisi niin, että itseluottamus tipahtaa, jos lukemat ei ole odotetut. Vaikka tosiassa enemmän voi pelata kuluttamalla vähemmän happea, kuin jos olisi puoli litraa isommat tai pienemmät keuhkot.
No joka tapauksessa, ensimmäisellä puhalluksella tuli 6.80 litraa FCV arvoon. Toista lukemaa en tiedä kun sitä ei tulostettu. Kolmanteen puhallukseen tein pari kolme hätäistä pakkausta, ja silloin 7.16 litraa. Mieluusti olisin rauhassa pakannut, mutta olin juuri paastonnut yön/aamun kolesterolitestiin, niin kohtalaisesti pakattuna hetken hengenpidätys sai hieman silmät sumenemaan, joten yritin sitten olla nopea, ettei testissä tule mitään kivoja ylläreitä seliteltäväksi hoitajalle. :)
Sen verran hyvin yön yli tehty paasto vääristää veriarvoja, että hemoglobiini oli mittaushetkellä 169. Normaalisti yli 10 pykälää vähemmän.
Harmi että halvimmatkin FCV mittarit yksinkertaisuudestaan huolimatta maksavat niin paljon. Kovasti olisin halunnut saada 7.0l rajan rikki, ja luulen että treenien lopussa paikat on sen verran paremmin auki, että voisi ehken mennäkkin silloin, jos pääsisi silloin mittaamaan.

Se, että hyödynkö nyt tuosta tiedosta mitään, (tai siitä olisiko keuhkot 2 desiä isommat) niin luultavasti en, mutta silti kiinnosti. Joskin pakkaushyötysuhde kiinnostaa ehkä enemmän, siitä huolimatta että en koskaan sukella/staticcaa pakattuna. On vain kiva harjoitella vapaasukelluksen erilaisia korva ja kurkkujumppia, ja tietää onko niissä tapahtunut edistystä.

Uusia leluja

Viimein piti venyä sen sukelluskameran hankintaan. Pitkään vatvoin, josko hankkisi Olympus 725sw:n, 770sw:n, vai oikealla sukelluskotelolla varustetun Fuji F31fd:n. No taas karkasi budjetti suunnitellusta, ja pääasiallisen vesikäytön takia päädyin Fujiin, ja ainakin ensitestin jälkeen olen tyytyväinen.

Kamera tuli tänään, ja aurinko ehti jo puiden taa ennen kuvaamista illalla puoli yhdeksän aikaan, mutta vielä kuvista tunnistaa sen, mitä on yritetty kuvata. Kaikki kuvat otettu täysillä "sukellusasennon" automaattiasetuksilla, meidän vakkari sukelluspaikalta, eli Leinosen lammelta.

Tuo kolo ensimmäisessä kuvassa on ravun pesä, tosin se ei ollut nyt kotona, mutta usein sen tuosta löytää.
Viimeisessä kuvassa kolme affenta. Tuntuvat usein tulevan ihmettelemään räpylöitä. Olisikohan paras tapa harppuunakalastaa niin, että kävelee vain rantoja pitkin räpylät jalassa, ja odottaa että kalat tulee tutkimaan räpylöitä? ;)

Kesäkausi

Nyt on kesäkausi jo pitkällä, mutta varsinaisesti syvyyttä en ole ehtinyt kuin muutaman kerran käymään. (Rantasnorklailua sitten hieman enemmän) Olen ollut varovainen ja hyvin maltillinen syvyyden kanssa, joten sukellukset eivät ole olleet kovin syviä, mutta nastaa on ollut silti. Parasta tässä on se, että viime syksynä ja talvena tuli Kallen ja Simon kanssa keskusteltua "syvällisiä" paineentasauksesta, ja se toimii tällä hetkellä helmesti. Ilman käsiä tasaus on toiminut ongelmitta kaikkiin syvyyksiin mihin olen vain uskaltautunut menemään! Ok, tässä vielä tärkeä huomio. Viime kesänä vielä sukelsin varmaan 10kg vielä minuakin laihemmalle tarkoitetulla laitepuvulla, joka kuristi, ahdisti ja kiristi. Ainakaan nyt uudella Marean puvulla ei vielä 20 metrissä ahdista niin paljoa kuin ursuitilla jo pinnassa. Joskin paineentasausharjoittelun myötä huomasin jo talvella hallissa sen, että "korvalihakset" ovat niin heikot, että vaikka paineentasaus onnistui altaassa vähälläkin ilmamäärällä, niin se ei onnistunut montaa kertaa peräkkäin, joten korvajumppa tuli tarpeeseen.

Kesän aloitus ja mietteitä

Noniin, pitkästä aikaa logiin päivitystä.

Lakkasin kirjoittamasta blogia, kun lopetin määrätietoisen harjoittelun ja "pitkien" sukellusten tekemisen. (Ehkä siinä oli pientä itsetutkiskelun paikkaa, että mitäs nyt kun tavoitteet jäivät pois.)
Olen silti käynyt 2 kertaa viikossa rentoutumassa hallissa. Oikeastaan olen päässyt leikkimään "valmentajaa". Aiemmin tiistain vuorolla jossain välissä jotain selitin Saanalle mitä tehdä, kun nyt seuraan oikeastaan koko treenin. Teen ehdotuksia mitä voisi olla ohjelmassa, ja koitan korjailla tekniikkaa, ja miettiä millä harjoittelulla heikot alueet saisi kuntoon. En ajatellut koskaan pitäväni "valmentamisesta", mutta mukavaa on ollut. Senkun sukeltelee toisen perässä ja miettii mikä voisi olla toisin, ja kommentoi ja katsoi meneekö paremmin vai huonommin. Siitä olen hyvilläni, että on saatu Saanan jalkapotkua korjattua huomattavasti, vaikka kumpikaan "ei oikeastaan osaa uida".
Toisaalta tässä on myös herännyt miettimään myös oman aiemman harjoittelun järkevyyttä kovastikin. Saana ei koskaan liiku epämukavuusalueella, (treenisukellukset aina olleet DNFssä max 25m, ja DYNassa max 50m) mutta pystyy silti aina tarvittaessa maksimiin. Itse keräsin itseluottamusta aina pelkästään maksimeilla, (joskin apneakävelymaksimeilla) ja silti en vedessä pystynyt koskaan samaan. Lopputulos olisi varmaan ollut sama ilman apneakävelyitäkin, kun olisi vain ottanut rennommin ja ollut yhtä sitkeä henkisesti vedessä kuin maalla.

Kesän aloitus:
Nyt viime viikonloppuna lähti vihdoin jäät järvestä, joten päästiin vapun kunniaksi heti 1.5 testaamaan uusia pukuja. Vettä ei tuossa lähijärvessä uintietäisyydellä paljoa ole, mutta alustavaa tuntumaa otettiin. Kello tallensi min lämpötilaksi 1.0c, ja kieltämättä sormet ja varpaat oli vähän jäässä. Varpaat enemmän. Ois varmaan 5mm sukat paremmat kuin nuo 3mm, mutta isompi ongelma on se, että sukkaan menee hissukseen koko ajan vettä, vaikka kokeilin "jippotaitteita" siihen. No ei sillä, jos vesi lämpenee edes 5 astetta, ongelma häviää ihan riittävästi.
Kivaa oli, ens viikonloppuna ehkä uudestaan sit syvemmässä paikassa.