Static ehkä kiinnostaisi enemmän, viimeksi se katkesi talven vatsaongelmiin, jotka kestivät sen verran pitkään, että se polte omiin ennätyksiin ehti hävitä. Tein kuitenkin keväällä aina treeneissä edes jonkinlaisen tuloksen hallissa, ja nyt tuntuu, että olen viimein löytänyt altaaseenkin sen oman tavan tehdä staticcia niin, että se on yhtä "mukavaa" kuin kotona sohvalla. Terveisiä vaan Mikolle! Varmaan kirjoitan joskus tästä erikseen, kunhan vielä testailen tottumuksia.
Toinen asia minkä vuoden aikana olen oppinut, kun ei ole ollut kiire pitkälle, on rauhallisuus. Voin jopa sukeltaa hitaasti, ilman että on kiire määränpäähän. Niin hauskaa kuin se onkin, en aiemmin ole sukeltanut rauhallisesti, vaikkakin ehkä ulkoisesti aika eleettömästi. En tiedä onko tästä rauhoittuneisuudesta mitään hyötyä maksimisukelluksissa, mutta jotenkin helpompaa/mukavempaa se on normaaleissa sukelluksissa.
Kevätkausi loppui, ja avovesikausi alkoi. Seuran kevään viimeinen hallivuoro oli perjantaina, jolloin lähinnä leikittiin hupialtaan aalloissa ja kerrankin hypittiin pomppurilta ja torneista. Vuorot taas jatkuu syksyllä, joten kesällä enemmän järvessä.
Viikko sitten avasin avovesikauden kotirannasta. Mitään muuta nähtävää ei kotirannassa ole, kuin simpukoita. Niitä kyllä löytää helposti paljon, mutta yhtään kalaa ei tullut vastaan. Sitävastoin Leinosen lammella jossa eilen käytiin kuvaamassa kaloja, niin siellä löytyy veneenrunkoa, puunrunkoa, rapuja ja kaloja. Mukava paikka, näkyvyys oli mainio, vedenlämpötila lammella varmaankin yli 12 astetta siinä pinnan lähellä, kun kelloon tallentui minimilämpötilaksi +11.6 astetta.





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti